tiistai 8. helmikuuta 2011

Ravintoketjuleikki talvella

Lähde: Lari

Talvihapposade

Alussa käydään läpi ravintoketjuja sisällä korttien kanssa. Lapsille annetaan laput, joissa on tuottaja, kasvinsyöjä, peto (voi olla myös hyönteissyöjä) ja huippupeto. Kerrotaan ja keksitään keskutellen esimerkkejä. Lapset järjestävät korteista ravintoketjun. Keskustellaan käsitteet yhdessä, mitä tarkoittaa tuottaja, mikä on pedon ja huippupedon ero. Keskustellaan miten talvi vaikuttaa eläinten selviytymiseen ja ravinnonsaantiin eli ravintoketjuihin? (Talvella on vähemän ruokaa tarjolla, toisaalta kylmän takia ruoankulutus on suurempi. Eläimet vähentävät kulutusta talviunella, muuttavat muualle jne.)

Takasta tms. löytyy tontun kirje.

Hei leiriväki!
On ollut hauska tutustua teihin kaikkiin. Olette oikein mukavia ja on ollut ilahduttavaa nähdä, että olette viihtyneet leirillä. Minua huolettaa lintuystäväni, hömötiainen, talitintti ja kumppanit. Näin kovilla pakkasilla niillä on todella kylmä. Selviytyäkseen niiden pitää syödä paljon. Viime yönä minun piti viedä heille ruokaa, mutta en löytänyt mistään siemenvarastojani. Olisiko teillä mitään antaa ystävilleni?

Kiittäen, Luukin tonttu.

Metsänhaltija tulee paikalle kun lintulaudat on ripustettu ja täytetty. Kiittää lapsia työstä ja kutsuu heidät mukaansa tutustumaan talviseen luontoon. Ohjaajat eivät näe metsänhaltijaa ja kyselevät, minne lapset oikein ovat menossa. Kun ohjaajat on saatu vakuutettua, metsänhaltija vie kaikki mäen päälle.
Kuten tiedätte, ja voitte kertoa kuuroille ohjaajillennekin, talvella on luonnossa vähemmän ruokaa tarjolla. Ruokinta auttaa, mutta vain joitain lintulajeja. Eläimet täällä metsässä ovat hyvin viistaita, ne tietävät mistä lumen aikana löytyy ruokaa. Tiedättekö mitä syötävää täältä mäen päältä löytyy eläimille?
Jos täällä kerran on niin paljon syötävää, niin missähän kaikki eläimet ovat? Ne vähentävät energiankulutustaan olemalla paikallaan. On myös muita keinoja, varmaan tiedättekin niitä. Minäpä kerron teille päästäisestä. Se kutistuu talvella, sen selkäranka menee kasaan ja kallonluut pienenevät.
- jänis, suojaväri, lumikäpälä, syö koivun, pajun ja haavan vesoja, lumitunneli, harhautukset, kokeillaan
- myyrän pitää olla nopea ja piileskellä suurten puiden alla
- teeri sukeltaa lumen alle kieppiin, niin että hangelle ei jää jälkeä. Kokeillaan!
- Karhu nukkuu talviunta ja on vihainen herätettäessä

tuottaja

Koivu x 2, viitta

Haapa x 2, viitta

Käpy x 2, riipus

Kasvinsyöjä

Jänis x2, paita

Myyrä x1, paita + lumiviitta

Teeri x2, kieppivaate

Hirvi, paita x1

peto

Kettu, paita x 1

Lumikko, paita x 1

huippupeto

Susi x1 paita + päähine

Karhu, turkki + viitta


Ihmiset olivat heittäneet pois tällaisia vaatteita ja kankaita. Minusta näin hyviä pukineita ei saisi heittää pois! Siispä otin ne käyttöön ja tein niistä teille taika-asuja, joiden avulla voimme sukeltaa eläinten talveen.
Pysytään tämän kalliotasanteen alueella, ei mennä jyrkänteen lähelle eikä liian kauas.
Eläinten selviytymisessä on monta sääntöä, joten kuunnelkaa tarkkaan.

Kasvit

- kuusi teistä saa olla ensiksi kasveja. Kasvit saavat oman tunnuksensa. Ne eivät voi liikkua, joten niiden on piilouduttava kasvinsyöjien nälkäisiltä katseilta. Voi etsiytyä paikkoihin, joissa on samanlaisia kasveja turvana. Ehkä kasvinsyöjä ei silloin huomaa juuri sinua. Alussa kasveilla on aikaa rauhassa etsiä sopiva piilo, kasvinsyöjien tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä.
- koivuvesakko, pajupusikko, jäkälä, kuusi/käpy, koivu.

Kasvinsyöjät

- kun kasvit ovat piiloutuneet paikoilleen, lähtevät kasvinsyöjät etsimään kasveja. Kun kasvinsyöjä löytää ja syö kasvin koskettamalla sitä, kasvi palaa tälle paikalle.
- jänis, hirvi, teeri, myyrä Etsivät omalla vuorollaan kasveja ja syövät niitä, jolloin kasvien pitää palata takaisin. Petoja vastaan kasvinsyöjillä on omat konstinsa. Kokeillaan kaikki!
- Jäniksellä suojaväri ja harhauttaa tekemällä silmukoita. Piiloutuu puiden siimekseen.
- Teeri menee suojaan lumikieppiin, heittää lakanan päälleen. Lähtee kiepistä vasta kun KUULEE pedon lähestyvän. Teeri voi pelastautua pedolta juoksemalla lähimmälle puulle, jossa ei ole kosketuskorkeudella alaoksia. Ei saa olla ihan piilopaikan vieressä. Valkoinen lakana, jonka alle menee kieppiin.
- hirvi on niin iso, että pedon pitää päästä koskettamaan sen selkää, jotta saa sen saalistetuksi.
- Myyrä voi myös sukeltaa hangen alle piiloon
Kasvinsyöjillä on aikaa etsiä ruokaa ennen kuin pedot tulevat. Petojen tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta pedot tulee!

Pienpedot

- kettu ja lumikko lähtevät peliin mukaan kun kasvinsyöjät ovat saaneet aikansa temmeltää. Kosketuksesta saaliseläin joutuu pois pelistä. Punaruskea paita

Suurpedot

- susi, metsästää kaikkia eläimiä. Peliin mukaan kun pienpedot ovat temmeltäneet hetken.
- karhu lakanan alla nukkumassa talvipesässä. Jos peto vahingossa herättää karhun, karhu syö mitä vihaisena pari ensimämäistä vastaantulevaa kasvia tai eläintä. Tässä pieni yllätys ketuille ja näädälle.

Leikin kulku

Ensin kasvit, jota piiloutuvat luontaisiin paikkoihin ja karhu menee talvilevolle.
Kasvinsyöjät lähtevät etsimään ruokaa ja löytäessään syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä.
Kukkopillin vihellys ja huuto.
Kasvinsyöjät piiloutuvat ja pienpedot lähtevät saalistamaan. Tämä ilmoitetaan jollain merkillä tai huutamalla. Saatuaan kiinni eläimen ne syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä.
Kukkopillin vihellys ja huuto.
Suurpeto lähtee saalistamaan ja syö kasvinsyöjiä ja muita petoja.
Loppumerkki on kolme pitkää kukkopillin vihellystä ja huuto, peli päättyy. Palataan takaisin.
Roolit jaetaan ja merkitään joko rooliasulla tai muulla tunnuksella/nauhalla, josta selviää onko kasvi/eläin jne.
Sovittava alueesta, jolta ei saa poistua. Loppumerkki, jonka kaikki tietävät.
Voidaan ottaa pari kertaa uusiksi, jos lapset jaksavat. Syvä hanki voi tehdä leikkimisestä hankalaa ja raskasta.

Seikkalu Bengtsåprin radalla

Lähde: Lari

on kokonainen seikkailu, ei pelkkä valmiiksi metsään tehdyn radan suorittaminen

Lähtö

Kerrotaan että nyt lähdetään seikkailuretkelle. Ei tiedetä mitä on tulossa, pitää vain varautua kaikenlaiseen. Koska yllätyksiä voi tulla, on hyvä laittaa jalkaan tukevat kengät tai saappaat ja vaatteet jotka varmasti kestävät toimintaa tai vaikka kastumista. Jos on sateisen näköistä, kannattaa pukea sadevaatteet päälle, sillä eihän seikkailuretkeltä käännytä kesken takaisin.

Seikkailuretkelle lähdetään ryhmässä, koska silloin on useampi kaveri auttamassa pulmatilanteissa. Pysykää siis koko ajan ryhmän mukana, olkaa valmiita auttamaan kavereita ja opetelkaa tuntemaan ryhmän jäsenet. Ryhmässä on turvallista olla, luottakaa ja turvatkaa ryhmäänne.

Tarkoitus on nostaa tunnelmaa ja luoda vähän jännitystä, ei pelotella.

Matkalla olkaa tarkkaavaisia, katselkaa ympärillenne ja tehkää havaintoja. Jos vaikka löytyy jotain jännittävää tai hyödyllistä.

Matkalla seikkailuradalle ryhmä tai joku lapsista yllättäen löytää kypärät sopivasta paikasta, kuten kuusen alta polun vierestä tai tien varren kellarista. Joka ryhmälle on piilotettava erikseen ennalta sovittuun paikkaan riittävä määrä kypäriä, yksi jokaista osallistujaa kohden. Luodaan sellaista henkeä, että kypärät pysyvät päässä koko reissun ajan.

Hei, täältähän löytyi kypäriä! Kokeillaan, löytyykö jokaiselle sopiva. Laitetaan päähän.

Löydettiinpä polun varresta seikkalurata -kyltti.

Mennään katsomaan mitä sieltä löytyy!

Vaihtoehtoisesti ei löydetty kylttiä, vaan jokin eriskummallinen härveli.

Mikähän tämä mahtaa olla?

1. Vesistön ylitys

Mitähän vaiherin tuolla puolella on? Mitähän siellä voisi olla? Mennään katsomaan, yksi kerrallaan. Älkääkä kadotko ryhmästä, vaan odottakaa että kaikki ovat päässeet yli.

2. Hämähäkin verkko, kerrotaan hieman ennen rastia

Kävelitte huomaamattanne metsänhaltijan ohi. Tämä nuori metsänhaltija harjoitteli parhaillaan taikomista. Hän yritti juuri taikoa hämähäkistä kärpästä, kun te kävelitte eteen. Taika meni ohi ja osui teihin ja nyt te olette kärpäsiä. Taika ei ole vahva, vaan se katoaa jos lentää koskematta hämähäkin verkon läpi. Nyt kiiruhtakaa, muuten voi joku pikkulintu napata teidät.

Verkolla:

Verkon reunassa vaanii iso lukki. Se tunnistaa saaliin verkon tärinästä, joten älkääpä heiluttako verkkoa.

Nyt olette muuttuneet takaisin ihmisiksi.

3. Vaijerilla kävely

Tämä on vuorikiipeilijöiden harjoitus, tämä valmistaa tasapainoilemaan vuorenrinteiden kapeilla ulokkeilla. Pari nousee vaijerille ja toisiinsa tukeutuen kulkee vaijerin toiseen päähän. Koska vastapuolella on kaveri joka joustaa ja heiluu, tämä on hieman vaikeampaa kuin jos nojaisi vuorenrinteeseen. Siksi se onkin hyvä harjoitus. Muilla ryhmäläisillä on tärkeä tehtävä, varmistaa kädet ylhäällä ettei kumpikaan kiipeilijä putoa. Pitää olla tarkkana ja valmiiina ottamaan vastaan jos kiipeilijä horjahtaa.

4. Maaverkko

5. Tarzanin liaani

Nyt ollaan syvän kuilun reunalla. Yli pääsee vain hyppäämällä liaanin avulla toiselle lavalle. Mutta ensin pitää kaikkien seistä lavalla, ennen kuin voi lähteä. Eikä toisen puolen lavalta saa poistua ennen kuin kaikki ovat yli.

6. Kalliolaskeutuminen

7. Tasapainotukki

8. Ojan ylitys

9. Ryhmäköydet

10. Ryhmärengas

Tässä pitää onkia kolme esinettä

11. Voimala

Metsäntutkimusohjelmaa

Lähde: Lari

Ohjelmakokonaisuudessa yhdistetään luonnontuntemusta ja herkkyysharjoituksia. Tavoitteena on vahvistaa leiriläisten luontosuhdetta tiedon ja tunteen tasoilla. Aluksi luodaan tunneside omaan paikkaan tutustumalla siihen ja nimeämällä se. Alueen kasvillisuuteen ja eläimistöön tutustutaan vähitellen, toiminnallisesti ja käyttäen aisteja mahdollisimman monipuolisesti. Aistien käyttö vahvistaa kokemuksia ja auttanee asioiden muistamisessa.

Ohjelman osaset ovat eripituisia ja niitä voi yhdistellä sopiviin mittoihin. Sivunumerot viittaavat Vihreät varjot -kirjan sivuihin.

Oman tutkimusalueen löytäminen ja siihen tutustuminen, 30 – 60 min

tarvikkeet: alueen kartta, (kompassi), kynä, paperia, kirjoitusalusta

Jokaiselle telttaryhmälle valmistellaan oma pieni alue ihan leiripaikan läheisyydestä. Alueet saisivat olla erilaisia, yksi voisi olla rannassa, toinen metsässä tai niissä tulee ainakin olla eri metsä-/luontotyyppejä.

- Ranta, niitty, suo, lehtometsä, kuusimetsä, kangasmetsä, kuiva kallio

Telttaryhmä saa kartan ja heille annetaan suunta, josta etsiä tietyntyyppistä maastoa.

- Te olette nyt tutkimusretkellä, tavoitteenanne on löytää idästä/karttaan merkityltä alueelta (osoitetaan suunta tai näytetään kartalta) tiettyihin tuntomerkkeihin sopiva paikka/metsä. Kirjoittakaa ylös tuntomerkit:

- etsittävällä metsäalalla kasvaa eniten mäntyä, maassa kasvaa sammalta, jäkälää, ehkä vähän heiniä. Paikka kuivaa, karua ja kallioista.

- Kun olette löytäneet tuntomerkkeihin sopivan paikan, määritelkää sen rajat. Raja kulkee siinä, missä tuntomerkkeihin sopiva kasvillisuus muuttuu toisenlaiseksi. Jos alue on hyvin laaja, voitte rajata sen pienemmäksi etsimällä muunlaisia luonnollisia rajoja, vaikka maastonmuotoja.

- Palatessanne kerrotte kaikille löytämästänn alueesta

Lähdetään matkaan. Lapset suunnistavat, ohjaaja mukana varmistamassa.

Kun alue on löydetty:

- Keksikää alueellenne nimi, jossa on osa jokaiselta ryhmäläiseltä. Se voi olla vaikka useampisanainen, esimerkiksi hassun synkkä hyöppeliheinävaahterametsä. Nimen voi koota myös etu- tai nimikirjaimista jne.

- Etsikää alueelta oma paikka, puu, kivi, kanto. Kun olette löytäneet itseänne miellyttävän paikan, palatkaa ohjaajan luokse. Älkää vielä esitelkö omaa paikkaanne kaverille. (Ei haittaa vaikka näkisi vilauksen.)

Kun oma paikka on löydetty:

- Seuraavaksi ottakaa parit ja toinen sulkee silmänsä. Taluttakaa sokko varovasti oman paikkanne luokse ja viekää sokon kädet paikan kohdalle.

- esitellään oma paikka kaverille, jonka silmät on sidottu. Tunnustelkaa, haistelkaa, etsikää muotoja ja kokoa. Kun sokko on tutkinut tarpeeksi, kokoonnutaan yhteen ja sokot kertovat ja kuvailevat paikan silmät sidottuina. Kun on kertonut, saa avata silmät tai poistetaan side. Mietitään yhdessä nimeä paikalle sokon kertomuksen perusteella. Paikan löytäjä saa päättää sopivasta nimestä.

Piirretään kartta alueesta. Nimetään siihen paikat, suuret puut, polut, kivet ym.Piilotetaan jokin esine, vaikka kynä, ja merkitään sen paikka karttaan. Annetaan kartta kaverille. Etsijää voi tarvittaessa auttaa sanomalla kuumaa – kylmää.

Oma paikka luonnossa – tutkimuksellinen ohjelma

Kun tehtävät on suoritettu, palataan leiriin. Jos kaikki menee todella nopeasti, voidaan leikkiä muutama leikki omalla alueella.

Tukikohdan perustaminen ja eläinten pesät, noin tunti

- tarvikkeet: puukkoja, saha, narua

- koska käymme tällä alueella usein, on hyvä rakentaa jonkinlainen tukikohta, maja alueelle. Etsikää yhdessä sopiva majan paikka. Kunnioitamme luontoa, ja koska olemme täällä vain vähän aikaa, niin käytämme rakentamiseen ainoastaan maasta löytyviä puita. Ei vahingoiteta eläviä kasveja lyhytaikaisen tarpeemme tähden.

Puukkoja ja naruja on ohjaajalla, niitä käytetään hänen valvonnassaan. Kun maja on rakennettu, etsitään alueen muiden asukkien pesiä. Tarkastellaan ja vertaillaan niiden tekotapoja. Merkitään maja ja eläinten asumukset karttaan.

Metsätyypin määrittäminen, ye-opas s. 29 – 30

Tehdään vaikka 3x3 ruudukko kepeistä, ruudun koko vaaksan verran.

- Millaisia puiden oksia, käpyjä, kaarnanpalasia, lehtiä maasta löytyy? Mitä kasveja on paikalla runsaasti?

- Täyttäkää jokainen ruutu yhdellä löytyvällä luontojutulla, joka on tälle paikalle yleinen. Täyttäkää ruudut ihan täyteen. Älkää vahingoittako eläviä kasveja, kerätkää vain kuolleita osia tai sellaisia jotka voidaan palauttaa paikoilleen.

Maaperätutkimus, s. 31

Kun maaperää on kaiveltu tarpeeksi, mietitään mullan syntyä. Jos on käytössä pieniä kangaspusseja, niin niitä voi käyttää mullan tekemiseen.

Miten multa syntyy? Mistä se tulee?

- kerätkää maasta kariketta, kuolleita lehtiä, oksia ym.

- Onnistutteko tekemään niistä mullan näköistä? Murskatkaa, rikkokaa...

- Miten onnistui? Miltä näyttää?

Jos ei ole metsäpalovaroitusta ja käytössä on palamaton alusta, voidaan kokeilla polttamista.

Taivaan tutkimus, s. 33

Kun taivasta on tarkasteltu, piirretään kuva taivaasta paperille. Mitä muuta siellä näkyy kuin puita?

Kameraleikki, kohteena taivas tai suunta ylöspäin.

Puututkimus, s. 35

Tähän sopii oivallisesti puusokko ja lajituntemus tunnustellen

Lisänä voi ottaa metsän iän määrittelyn, s. 47.

Ötököiden tutkiminen ja seuranta

- etsitään ja tutkitaan luupilla ötököitä

- onko alueella muurahaispesiä, muurahaisten polkuja

- rakennetaan tienviitat muurahaisten polulle ja poikittaisia siltoja muille ötököille

- hyönteishotellit

- ötökkäansat

Eläinten jäljet 30 - min

tarvikkeet: jälkikirja, jotain syötävää, muistiinpanovälineet, kirjoitusalusta

Johdatellaan aiheeseen. Käydään läpi mitä eläimiä alueella on nähty.

- Liikkuukohan tällä alueella eläimiä? Mitä olette nähneet?

- Mitä muita eläimiä tällä alueella voisi elää, mutta joita ei ole nähty?

- Monet nisäkkäät ovat hyvin säikkyjä ja ne karttelevat ihmistä. Niitä on vaikea nähdä. Esimerkiksi hirvi tai kettu yleensä pakenee kuullessaan tai haistaessaan ihmisen. Miksi?

- Kysytään lapsilta mitä tämän eläimen jälkiä he tietävät

- tutkitaan jälkiä, ulosteita, syönnöksiä ym. kirjoista, tai ye-oppaista

- Näiden eläinten jälkiä voi löytää maastosta ja niistä voi päätellä esiintyykö niitä alueella. Löydättekö eläinten tassunjälkiä, raapimajälkiä, poikki purtuja tai katkottuja oksia, kakkaa? Minkä eläimen ne voisivat olla?

- kuinka paljon jälkiä löytyy? Miksi niitä on paljon/vähän?

- Mistä niitä löytyy?

Jos löytyy hyvä jälki, niin tehdään siitä jälkipiirros.

- Tämä on niin hieno jälki, että tehdään siitä jälkipiirros. Sen avulla voi myöhemminkin tunnistaa eläimen. Jälkipiirroksessa pitää olla mahdollisimman tarkka kuva eläimen jäljestä ja mittakaava. Jälkeä ja sen yksityiskohtia voi myös kuvailla sanoin piirrokseen.

Kokeillaan jälkien tekemistä

- tehkää jonkin eläimen jälki maahan, pehmeään kohtaan. Käyttäkää apuna kirjan kuvia. Kun olette tehneet oman jälkenne, niin sitten kierretään yhdessä ja arvuutellaan mikä jälki se on.

- voidaan itse kokeilla myös muiden jälkien tekemistä. Miltä näyttäisi hirven purema oksa?

Voidaan antaa myös etsiväsiilin tehtävänantona. Etsiväsiili on kuullut, että eläinlaji X on harvinaistunut alueella/ yleistynyt alueella. Etsivätoimistonne saa tehtävän selvittää, pitääkö väite paikkansa. Selvittäkää asia ja raportoikaa etsiväsiilille.

Jätetään jotain syötävää eläimille: peruna, auringonkukansiemeniä, kalan perkuujätteitä jne. Katsotaan seuraavana päivänä, onko kelvannut.

Miten kettu saa kiinni linnun? -leikki

Oravanjäljittäjä

Merkkejä, jotka kertovat paikalla olleesta eläimestä, kutsutaan jäljittämismerkeiksi. Ne voivat olla painanteita ”jaloista”, puoliksi syöty käpy, merkkejä poikki purruista oksista, munankuoren palasia linnunpesien lähellä, oksennuspalloja, ulostetta jne.

Yritä löytää erilaisia jäljittämismerkkejä. Tulet huomaamaan, että luonto on täynnä elämää.

Jotta sinusta tulisi oravanjäljittäjä, sinun tulee löytää kuusi erilaista jäljittämismerkkiä. Piirrä kuuden ruudun ruudukko.

Piirrä tai kuvaile ruuduissa, mitä jäljittämismerkkejä olet löytänyt.

Leikkejä ja aistiharjoituksia kun aikaa on

Miten kettu saa kiinni linnun?

Hiipimällä varovasti lähelle. Lintu ei välttämättä näe hyvin, mutta kuule kyllä liikkeen. Yksi lapsista on lintu (silmät sidotaan), muut yrittävät hiipiä linnun luo ja koskettaa sitä. Juosta ei saa, sillä liike paljastaa. Jos lintu kuulee ääniä, hän osoittaa ääntä kohden. Jos lintu osoittaa tarpeeksi tarkasti jotain hiipijää, hiipijä joutuu pois leikistä. Ohjaaja valvoo.

Luontosanasto

Telttaryhmälle annetaan tehtäväksi etsiä mahdollisimman monta tietyllä kirjaimella alkavaa asiaa luonnosta, siis sen paikan ympäristöstä jossa ollaan. Esimerkiksi P-kirjaimella voisi löytyä paju, pensas, pöllö...

Löydetyt esineet kootaan näyttelyksi. Muut ryhmät saavat vuorollaan arvata mitä kirjainta edelliset ryhmät ovat hakeneet.

Hajut

Monilla eläimillä hajut ovat tärkeä tietolähde. Esimerkiksi koirat, kettu ja susi saavat valtavan paljon tietoa hajuaistinsa avulla. Myös ihminen voi opetella tunnistamaan asioita hajun perusteella. Suopursun tuoksusta tunnistaa että on suolla, merenrannalla on aivan oma tuoksunsa. Nyt herkistäkää hajuaistinne yhtä tarkaksi kuin muinoin eläneillä kivikauden ihmisillä, joiden täytyi haistaa ruokapaikat ja mahdolliset vaarat selvitäkseen hengissä.

- Erotatteko tälle paikalle ominaisia tuoksuja? Jos niin mitä? Jos ei, niin miksi?

- Mitkä paikat tässä lähellä voisivat tuoksua? Mitä tietoa voimme saada hajujen avulla? Etsitään erilaisia tuoksuja ja hajuja, kirjatkaa ne muistiin ja kertokaa kaverille. Etsikää kaikenlaisista paikoista, maasta, puista, kasveista.

Kun uusia tuoksuja ei enää löydy, keskustellaan havainnoista ja tuntemuksista.

- Millaisia hajuja löytyi? Kuvailkaa.

- Mistä niitä löytyi? Mistä ei löytynyt? Miksi?

- Miltä tuntui haistella?

Kameraleikki

Toinen parista on kamera ja toinen kuvaaja. Kuvaaja etsii luonnosta mielenkiintoisen kohteen, jonka luo vie silmät suljettuna olevan kameran. Kun valokuvaaja on vienyt kameran haluamaansa paikkaan, hän taputtaa kameraa olkapäälle. Kamera avaa silmänsä eli ottaa valokuvan. Toinen taputus olkapäälle noin viiden sekunnin kuluttua on merkki sulkea jälleen silmät. Kuvia voidaan ottaa pienistä yksityiskohdista tai suurista näköaloista. Mieleenpainuvimmista kuvista voidaan lopuksi keskustella yhdessä. Kameraleikki auttaa keskittymään niin, että moni muistaa kuvat vielä viikkojenkin kuluttua.

Diashow

tarvitaan: maahan pudonneita lehtiä, (kaksi kiveä)

Kaikki etsivät maasta mielestään kauniin lehden. Asetutaan istumaan ympyrään ja hiljaisuuden vallitessa diashow voi alkaa. Ensin katsotaan omaa lehteä valoa vasten ja sovitun äänimerkin jälkeen (esimerkiksi kivien kolautus) annetaan lehti seuraavalle. Vanhat, jo hieman maatuneet lehdet näyttävät valoa vasten erityisen hienoilta, kun lehden rakenne tulee näkyviin.

Puuystävä

tarvitaan: huiveja silmien peittämiseen

Osallistujat jaetaan pareihin, joista toisen silmät sidotaan. Näkevä valitsee lähiympäristöstä puun, jonka luo hän vie sokon mutkitellen. Sokko tutkii puuta muuten kuin näköaistillaan. Sokko kuljetetaan eri reittiä pois puun luota. Side poistetaan ja sokko yrittää löytää puuystävänsä.

Tunnustelu

tarvitaan: luonnonesineitä, esim. sulkia, käpyjä, kiviä, oksia jne.

Ryhmä seisoo ringissä ja osallistujille jaetaan luonnonesine selän taakse tunnusteltavaksi. Jokainen yrittää arvata, mikä oma esine on.

Tämän jälkeen esineet kerätään pois ja asetetaan näytteille esimerkiksi vaalealle kankaalle, josta tunnistetaan oma esine. Tunnusteluleikin avulla voidaan jakaa ryhmä pienempiin osiin, kun samanlaisia esineitä on tietty määrä.

Luontoäidin aarrearkku

Oppilaat tuovat etukäteen sovittuun paikkaan erilaisia luonnosta löytyviä asioita, esim. jotain, mikä on kaunista/karheaa/osa jostain isommasta/pistävää/pehmeää jne. Esineitä tutkitaan yhdessä tarkemmin, ja niitä voidaan ryhmitellä eri tavoin, esim. elollinen/eloton.

Lajituntemusta tunnustellen

Pane pussiin tai rukkaseen yksi tai useampia käpyjä (esim. kuusen, männyn ja lepän). Anna muiden tunnustella pussin sisältöä ja arvata, mitä esineet ovat. Vaihda käpyjen tilalle kuusen- ja männyn neulasia ja muuta luonnonainesta.

Osallistujat voivat myös seistä piirissä kämmenet ylöspäin selän takana. Yksi kerrallaan saa sitten vuorollaan lähettää jonkin paikalta löytämänsä luonnonesineen kiertämään piirissä. Esineet on tunnistettava pelkän tuntoaistin avulla. Oikein arvannut saa jatkaa leikkiä lähettämällä oman esineensä.

Vastakohdat

Etsikää luontojuttuja, joita voi luonnehtia seuraavasti

pehmeä – kova

kaunis – ruma

ohut – paksu

taipuisa – jäykkä

karhea – sileä

tuttu – tuntematon

syötävä – myrkyllinen

Jäälyhtyjen teko

Lähde: Lari

Tarvikkeet:
vettä
ämpäreitä
puukkoja
tuikkuja 1/leiriläinen

- ruokaloista isoja muovipurkkeja, yritetään jos saisi yhden jokaista
leiriläistä kohden. noin 5 l tai isompia muovisankkoja

Täytetään sankot vedellä ja jätetään yöksi jäätymään. Yöllä pitää olla ainakin - 5C pakkasta, muuten vesi ei jäädy riittävästi. Lyhty on valmis kun jää on kaikilta reunoilta vähintään parin sentin paksuista. Aamulla tuodaan sankot sisälle vähän sulamaan, jotta jä irtoaa sankosta. Nakerretaan reikä jäähän, josta kynttilä sisään.

Kesto: ämpäreiden täyttäminen noin 20 min + yön yli
Aamulla 30 min sulattelu ja nakertaminen

Kodittomat ja runsastuneet

Lähde: Lari (Luonto-Liiton Metsäkansio)

- kotimetsänsä menettäneiden ja lisää elintilaa saaneiden lajien elinvaatimuksia selvittämässä

KESTO:

Metsässä 30 min.

VÄLINEET:

- oheiset lajilaput (1/henkilö, pari tai ryhmä)

- metsäretkelle sopiva vaatetus

TAUSTAA

Jokainen metsän eliö tarvitsee ravintoa ja sopivan pesäpaikan. Mutta millaisen? Lajien vaatimukset poikkeavat huomattavasti toisistaan. Mikä on toiselle haitaksi on toiselle elinehto. Osalle lajeista kelpaa melkein millainen metsä vain. Niitä kutsutaan generalisteiksi. Toiset lajit, spesialistit, asettavat sen sijaan ravinnolle ja elinympäristölleen tiukkoja vaatimuksia. Esimerkiksi aarniometsien spesialistilajit kuten monet koppakuoriaiset, käävät ja linnut voivat elää vain ja ainoastaan luonnon omaan tahtiin kehittyneissä aarniometsissä, joissa ihminen ei ole aiheuttanut äkkinäisiä muutoksia. Toisaalta osa generalistilajeista on hyötynyt nykyisestä metsätaloudesta. Esimerkiksi hirvi syö nuoressa metsässä runsaana kasvavia taimia.

TAVOITE

- oppia katsomaan metsää eri lajien silmin

- harjoitella huomion kiinnittämistä vanhoihin metsiin erikoistuneiden lajien tarpeisiin

VALMISTELU

Oheisissa korteissa on joukko lajeja, jotka ovat joutuneet kodittomiksi kotimetsänsä tuhouduttua. Kortissaan kukin lajin edustaja kertoo, minkälaisessa metsässä laji pystyy asumaan. Kortteja voi monistaa lisää ja käyttää pareittain tai pienissä ryhmissä. Kortit kestävät useita käyttökertoja, jos ne päällystää kontaktimuovilla.

Korteissa on 10 lajia:

-generalistit: hirvi, mäyrä, metsäjänis

-vanhoja metsiä suosivat/vaativat lajit: liito-orava, metso, töyhtötiainen, kuukkeli, sitruunakääpä, korpikolva (koppakuoriainen), varpuspöllö

TOTEUTUS METSÄSSÄ

Kun kortit on jaettu pareille tai ryhmille, kuljetaan metsässä ennalta sovittu aika, jonka jälkeen palataan lähtöpisteeseen. Tehtävänä on arvioida metsää kortin lajin silmin.

* Olisiko täällä hyvä elää? Miksi olisi tai miksi ei?

* Mitkä vaatimukset täyttyvät? Mitä metsästä puuttuu?

* Mitä luulet, onko Suomessa paljon tämän lajin vaatimukset täyttäviä metsiä?

Kun olette arvioineet metsän rauhassa lajien silmin, palatkaa yhteen. Kertokaa kukin oman lajinne ominaisuudessa toisillenne, miltä tutkittu metsä vaikutti. Metsän asukkaina voitte vertailla kokemuksianne ja vaatimuksianne. Pohtikaa, miltä osin metsänne pitäisi olla erilainen kuin nykyisin, jotta nekin lajit voisivat elää siellä, joille se nykymuodossaan ei sovi. Miten sellaisia ominaisuuksien syntymistä metsään voisi edistää?

Jokaiselle telttaryhmälle annetaan oma rajattu pieni alue ihan leiripaikan läheisyydestä. Alueet saisivat olla erilaisia, yksi voisi olla rannassa, toinen metsässä jne.

Ensimmäinen tehtävä voisi olla, että ryhmät etsivät oman alueensa kartan avulla. Sen löydettyään he tutustuisivat siihen, kiertäisivät sen ja piirtäisivät vaikka kartan siitä. Kartan piirtämiseen voi yhdistää pareittain tehtävän aarteenpiilotuksen, jolloin kartan piirtämiseen liittyy jotain jännittävää.

Oma alue tietysti nimetään, jokainen voi etsiä itselleen mieluisan paikan ja nimetä sen. Isot puut, kivet ym. käydään kiertämässä ja tutkimassa.

Omaan alueeseen voisi alussa tutustua myös leikkien ja herkkyysharjoitusten avulla. Luupeilla voi ottaa lähituntumaa alueeseen, hajuvesitehtaan ja luontokolon voi hyvin vetää erilaisilla alueilla. (selityksiä harjoitteille ks. http://www.sykse.net/agenda/99_vinkkia.htm )

Myöhemmin alueista voitaisiin tutkia kasvillisuutta, minkälaisia erilaisia kasveja sieltä löytyy. Minkälaisia eläimiä on alueella? Onko jälkiä? Millaista on puusto? Ympäristöetsivä -kirjoja tai harjoituksia voisi ehkä käyttää tässä apuna. Sieltä voisi noukkia tehtäviä tai tehtävänanto voisi liittyä ympäristöetsivämäinen. Finns det ympäristöetsivät -böcker på svenska?

Alueiden tutkimustehtäviin voi siis liittää kaikenlaista: vesiötököiden tutkimista, eläinten jälkiä, lintuja, muurahaispolkujen etsimistä, hyönteisansoja, teeaineksien keräämistä, majanrakennusta, luontoneliö -tyyppistä seurantaa jne. Mitä ikinä keksii. Aina ei leiriläisten välttämättä tarvitsisi mennä omalle alueelleen, vaan mielenkiinnon mukaan voisi käydä eri paikoissa, jos vaikka vesiötökät kiinnostaisivat, mutta niitä ei omalta alueelta ei löydy. Eläimiä voitaisiin kydä havainnoimassa alueella joka päivä, joko samaan aikaan tai eri aikoihin. Ehkä jopa yöllä?

Jossain vaiheessa kartan piirtämisen lisäksi tai sen ohella omasta alueesta voidaan tehdä maastomalli seuraavsti. Otetaan laatikko tai rajataan pieni alue, johon muotoillaan maasta pinnanmuodot, lisätään kivet, puut, polut ym. Eräänlainen pienoismaailma.

Alueet tietysti esiteltäisiin muille ryhmille, kerrottaisiin mitä sieltä on löytynyt ja ehkä vertailtaisiin alueiden eroja, kasvillisuutta ja eläimiä.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Supersankarit pelastivat luonnon monimuotoisuuden

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin jokakeväisen lastentapahtuman Vainupäivän teemana oli tänä vuonna luonnon monimuotoisuus. Tapahtuma järjestettiin Espoon Villa Elfvikissä, luonnonsuojelualueen siimeksessä. Paikalle saapuessaan lapset muuttuivat kasvomaalausten ja viittojen myötä supersankareiksi, jotka suuntasivat tehtäväradalle pelastamaan luonnon monimuotoisuutta.

Rasteilla etsittiin kaatuneen puun ympäristöstä lahottajaympäristössä piileskeleviä aarniometsän lajeja ja tutustuttiin Veeti-kuuttiin, joka kertoi uhanalaisten norppien tarinaa. Seuraavaksi supersankarit saivat luuppien avulla supernäön, jonka avulla he etsivät ympäristöstä mitä ihmeellisimpiä ötököitä. Sitä seurasi elinympäristön rakentaminen jollekin eläimelle ja lopuksi opittiin elinympäristöleikissä mikä laji asuu minkäkinlaisessa ympäristössä.


Tapahtuma oli kerrassaan onnistunut ja helteinen sää suosi seikkailijoita. Pienillä teoilla voi olla luonnonsuojelun supersankari ja ympäristökasvatus on kerrassaan hauskaa!

torstai 20. toukokuuta 2010

Pitkin poikin Eurooppaa


– Ympäristökasvatuksellisia ja muita havaintoja matkan varrelta

Palasin hiljattain runsaan kahden viikon Euroopan reissulta. Matkustustapana oli juna, jonka valitsimme seuralaiseni
kanssa ennen kaikkea ekologisista syistä, mutta raiteita pitkin matkustaessa myös maisemat ja kullekin maalle ominainen
luonto tuli lähemmäksi, kuin ilmojen halki lennellessä. Reitti kulki Tukholman, Kööpenhaminan ja Hampurin kautta Berliiniin ja
sieltä Ranskan rajaa pitkin Kölniin, josta siirryttiinkin jo Hollannin puolelle ja lopulta Tanskan kautta takaisin Suomeen.

Tuulivoimaloita vilisti silmissä useaan otteeseen junan puksuttaessa mukavalla nopeudella kohti ensimmäistä määränpäätä: Berliiniä.
Reissuun lähdettiin ihan rentoutumismielessä, mutta ympäristöaktivisti ei voinut olla huomioimatta varsin ilahduttavasti hoidettuja kierrätysjärjestelyjä.

Oli myös hauska huomata, kuinka monet perheet käyttivät junaa siirtyessään pitkiäkin matkoja maan sisäisessä liikenteessä. Mieleeni jäi myös alle kouluikäinen vekara, joka sujuvasti lajitteli eväskääreensä, ruoantähteet ja muovipullot junan kierrätyspisteessä oikeisiin lokeroihin. Ympäristöseikat pyritään ottamaan vakavasti ja oikeita toiminta tapoja omaksutaan jo pienestä pitäen. Ympäristökasvatusta tämäkin.

Heti Berliiniin saavuttuamme totesin ilmapiirin mukavan avoimeksi ja vaikka suurkaupungissa oltiinkin, tuntui tilaa riittävän ympärillä. Ihmiset olivat mukavia ja neuvoivat ystävällisesti matkalaisia. Aika kului paljolti kuljeskellessa pitkin entisen Itä-Berliinin katuja ja haistellessa monikulttuurisen ilmapiirin vivahteita. Ajan hampaan kaluamien kivitalojen välistä löytyi rauhallisia puistoja ja sisäpihoja, joissa lapset temmelsivät toistensa ja koiriensa kanssa. Koiria olikin paljon! Ne olivat itsestään selvästi hyväkäytöksisiä, kulkivat vapaina ja tottelivat ihmistensä pyyntöjä. Kukaan ei rähissyt kenellekään, eivätkä ihmisetkään niitä tiukkapipoisesti komennelleet.

Saksassa ekologiset arvot ovat enemmän juurtuneet arkiseen elämään kuin Suomessa. Maan luonto on pitkälti valjastettu tehomaatalouden käyttöön, jolloin vastakohtana luomu-sertifiodut tuotteet ovat monille arkipäiväinen valinta.
Luomutuotteita olikin todella kattava valikoima aivan pienimmissäkin marketeissa, puhumattakaan bio-marketeista, jotka vastasivat kokoluokassaan meikäläisiä pientavarataloja. Varsinkin perheet suosivat luomutuotteita, niiden koetun terveellisyyden ja turvallisuuden vuoksi, mutta myös ekologista jalanjälkeä ajatellen. Lapsille ostetaan myös kestovaippoja, luomu-ruokia ja ekologisista materiaaleista valmistettuja vaatteita enemmän kuin Suomessa, puhumattakaan Reilunkaupan leluista ja ympäristönsuojelun periaatteita valottavista lastenkirjoista.

Saksassa ja varsinkin Hollannissa pyörä on lähes jokaisen arkinen kulkuväline, jolla kurvaillaan paitsi työ- ja koulumatkat, myös siirrellään erilaisia kuormia paikasta toiseen peräkärryjen avulla. Isompikin perhe taittoi pitkänkin matkan helposti ja nopeasti, kun lapset sullottiin erilliseen lastenkuljetusvaunuun, tai keulaan rakennettuun puulaatikkoon matkatavaroiden kera. Pyöräretkeily on lattean pinnanmuodon ja hyvät kevyenliikenteen verkoston omaavassa maassa muutenkin leppoisa ja vaivaton tapa tutustua luontoon.

Kölnissä vierailimme sattumalta eräässä koulussa, jossa oli esillä paikallisten taiteilijoiden teoksia. Suomalaista ylä-astetta vastaavassa oppilaitoksessa oli esillä myös oppilaiden omia ympäristöaiheisia esitelmiä ja taidetta. Oppilaat saivat myös osallistua energiansäästöä ja kierrätystä koskeviin projekteihin ja ympäristökasvatus olikin tärkeässä osassa perusopetusta. Tämä malli olisi tervetullut myös Suomeen.

Saksassa ja Hollannissa oli yleinen ilmapiiri jotenkin rennomman oloinen kuin kotona Suomessa. Ihmisillä tuntui jäävän työn jälkeen enemmän aikaa rentoutua ja olla lasten ja tuttavien kanssa. Tämä on tietenkin vain mututuntuma, mutta useissa suurissa kaupungeissa, joissa vierailimme ilahduttavan moni kokoontui myös arkisin rentoutumaan puistoihin ja ulkoilmakahviloihin yhdessä lasten kanssa pelailemaan, leikkimään ja keskustelemaan muiden vapaa-ajan viettäjien kanssa.

Lähiluonnossa oleskelu näytti olevan monille lapsille mukava tapa kuluttaa aikaa, ja samalla oppia kunnioittamaan ympäristöä ja muita sen asukkaita.

Teksti: Heidi Kettunen
Kuva: Heidi Kettunen (Ovi Berliinissä)