lastentoimintaa

Ravintoketjuleikki talvella

2011-02-08T02:09:00.000-08:00

Lähde: Lari

Talvihapposade

Alussa käydään läpi ravintoketjuja sisällä korttien kanssa. Lapsille annetaan laput, joissa on tuottaja, kasvinsyöjä, peto (voi olla myös hyönteissyöjä) ja huippupeto. Kerrotaan ja keksitään keskutellen esimerkkejä. Lapset järjestävät korteista ravintoketjun. Keskustellaan käsitteet yhdessä, mitä tarkoittaa tuottaja, mikä on pedon ja huippupedon ero. Keskustellaan miten talvi vaikuttaa eläinten selviytymiseen ja ravinnonsaantiin eli ravintoketjuihin? (Talvella on vähemän ruokaa tarjolla, toisaalta kylmän takia ruoankulutus on suurempi. Eläimet vähentävät kulutusta talviunella, muuttavat muualle jne.)

Takasta tms. löytyy tontun kirje.

Hei leiriväki!
On ollut hauska tutustua teihin kaikkiin. Olette oikein mukavia ja on ollut ilahduttavaa nähdä, että olette viihtyneet leirillä. Minua huolettaa lintuystäväni, hömötiainen, talitintti ja kumppanit. Näin kovilla pakkasilla niillä on todella kylmä. Selviytyäkseen niiden pitää syödä paljon. Viime yönä minun piti viedä heille ruokaa, mutta en löytänyt mistään siemenvarastojani. Olisiko teillä mitään antaa ystävilleni?

Kiittäen, Luukin tonttu.

Metsänhaltija tulee paikalle kun lintulaudat on ripustettu ja täytetty. Kiittää lapsia työstä ja kutsuu heidät mukaansa tutustumaan talviseen luontoon. Ohjaajat eivät näe metsänhaltijaa ja kyselevät, minne lapset oikein ovat menossa. Kun ohjaajat on saatu vakuutettua, metsänhaltija vie kaikki mäen päälle.
Kuten tiedätte, ja voitte kertoa kuuroille ohjaajillennekin, talvella on luonnossa vähemmän ruokaa tarjolla. Ruokinta auttaa, mutta vain joitain lintulajeja. Eläimet täällä metsässä ovat hyvin viistaita, ne tietävät mistä lumen aikana löytyy ruokaa. Tiedättekö mitä syötävää täältä mäen päältä löytyy eläimille?
Jos täällä kerran on niin paljon syötävää, niin missähän kaikki eläimet ovat? Ne vähentävät energiankulutustaan olemalla paikallaan. On myös muita keinoja, varmaan tiedättekin niitä. Minäpä kerron teille päästäisestä. Se kutistuu talvella, sen selkäranka menee kasaan ja kallonluut pienenevät.
- jänis, suojaväri, lumikäpälä, syö koivun, pajun ja haavan vesoja, lumitunneli, harhautukset, kokeillaan
- myyrän pitää olla nopea ja piileskellä suurten puiden alla
- teeri sukeltaa lumen alle kieppiin, niin että hangelle ei jää jälkeä. Kokeillaan!
- Karhu nukkuu talviunta ja on vihainen herätettäessä

tuottaja	Koivu x 2, viitta	Haapa x 2, viitta	Käpy x 2, riipus
Kasvinsyöjä	Jänis x2, paita	Myyrä x1, paita + lumiviitta	Teeri x2, kieppivaate	Hirvi, paita x1
peto	Kettu, paita x 1	Lumikko, paita x 1
huippupeto	Susi x1 paita + päähine	Karhu, turkki + viitta

Ihmiset olivat heittäneet pois tällaisia vaatteita ja kankaita. Minusta näin hyviä pukineita ei saisi heittää pois! Siispä otin ne käyttöön ja tein niistä teille taika-asuja, joiden avulla voimme sukeltaa eläinten talveen.
Pysytään tämän kalliotasanteen alueella, ei mennä jyrkänteen lähelle eikä liian kauas.
Eläinten selviytymisessä on monta sääntöä, joten kuunnelkaa tarkkaan.

Kasvit

- kuusi teistä saa olla ensiksi kasveja. Kasvit saavat oman tunnuksensa. Ne eivät voi liikkua, joten niiden on piilouduttava kasvinsyöjien nälkäisiltä katseilta. Voi etsiytyä paikkoihin, joissa on samanlaisia kasveja turvana. Ehkä kasvinsyöjä ei silloin huomaa juuri sinua. Alussa kasveilla on aikaa rauhassa etsiä sopiva piilo, kasvinsyöjien tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä.
- koivuvesakko, pajupusikko, jäkälä, kuusi/käpy, koivu.

Kasvinsyöjät

- kun kasvit ovat piiloutuneet paikoilleen, lähtevät kasvinsyöjät etsimään kasveja. Kun kasvinsyöjä löytää ja syö kasvin koskettamalla sitä, kasvi palaa tälle paikalle.
- jänis, hirvi, teeri, myyrä Etsivät omalla vuorollaan kasveja ja syövät niitä, jolloin kasvien pitää palata takaisin. Petoja vastaan kasvinsyöjillä on omat konstinsa. Kokeillaan kaikki!
- Jäniksellä suojaväri ja harhauttaa tekemällä silmukoita. Piiloutuu puiden siimekseen.
- Teeri menee suojaan lumikieppiin, heittää lakanan päälleen. Lähtee kiepistä vasta kun KUULEE pedon lähestyvän. Teeri voi pelastautua pedolta juoksemalla lähimmälle puulle, jossa ei ole kosketuskorkeudella alaoksia. Ei saa olla ihan piilopaikan vieressä. Valkoinen lakana, jonka alle menee kieppiin.
- hirvi on niin iso, että pedon pitää päästä koskettamaan sen selkää, jotta saa sen saalistetuksi.
- Myyrä voi myös sukeltaa hangen alle piiloon
Kasvinsyöjillä on aikaa etsiä ruokaa ennen kuin pedot tulevat. Petojen tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta pedot tulee!

Pienpedot

- kettu ja lumikko lähtevät peliin mukaan kun kasvinsyöjät ovat saaneet aikansa temmeltää. Kosketuksesta saaliseläin joutuu pois pelistä. Punaruskea paita

Suurpedot

- susi, metsästää kaikkia eläimiä. Peliin mukaan kun pienpedot ovat temmeltäneet hetken.
- karhu lakanan alla nukkumassa talvipesässä. Jos peto vahingossa herättää karhun, karhu syö mitä vihaisena pari ensimämäistä vastaantulevaa kasvia tai eläintä. Tässä pieni yllätys ketuille ja näädälle.

Leikin kulku

Ensin kasvit, jota piiloutuvat luontaisiin paikkoihin ja karhu menee talvilevolle.
Kasvinsyöjät lähtevät etsimään ruokaa ja löytäessään syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä.
Kukkopillin vihellys ja huuto.
Kasvinsyöjät piiloutuvat ja pienpedot lähtevät saalistamaan. Tämä ilmoitetaan jollain merkillä tai huutamalla. Saatuaan kiinni eläimen ne syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä.
Kukkopillin vihellys ja huuto.
Suurpeto lähtee saalistamaan ja syö kasvinsyöjiä ja muita petoja.
Loppumerkki on kolme pitkää kukkopillin vihellystä ja huuto, peli päättyy. Palataan takaisin.
Roolit jaetaan ja merkitään joko rooliasulla tai muulla tunnuksella/nauhalla, josta selviää onko kasvi/eläin jne.
Sovittava alueesta, jolta ei saa poistua. Loppumerkki, jonka kaikki tietävät.
Voidaan ottaa pari kertaa uusiksi, jos lapset jaksavat. Syvä hanki voi tehdä leikkimisestä hankalaa ja raskasta.

Seikkalu Bengtsåprin radalla

2011-02-08T01:30:00.000-08:00

Lähde: Lari

on kokonainen seikkailu, ei pelkkä valmiiksi metsään tehdyn radan suorittaminen

Lähtö

Kerrotaan että nyt lähdetään seikkailuretkelle. Ei tiedetä mitä on tulossa, pitää vain varautua kaikenlaiseen. Koska yllätyksiä voi tulla, on hyvä laittaa jalkaan tukevat kengät tai saappaat ja vaatteet jotka varmasti kestävät toimintaa tai vaikka kastumista. Jos on sateisen näköistä, kannattaa pukea sadevaatteet päälle, sillä eihän seikkailuretkeltä käännytä kesken takaisin.

Seikkailuretkelle lähdetään ryhmässä, koska silloin on useampi kaveri auttamassa pulmatilanteissa. Pysykää siis koko ajan ryhmän mukana, olkaa valmiita auttamaan kavereita ja opetelkaa tuntemaan ryhmän jäsenet. Ryhmässä on turvallista olla, luottakaa ja turvatkaa ryhmäänne.

Tarkoitus on nostaa tunnelmaa ja luoda vähän jännitystä, ei pelotella.

Matkalla olkaa tarkkaavaisia, katselkaa ympärillenne ja tehkää havaintoja. Jos vaikka löytyy jotain jännittävää tai hyödyllistä.

Matkalla seikkailuradalle ryhmä tai joku lapsista yllättäen löytää kypärät sopivasta paikasta, kuten kuusen alta polun vierestä tai tien varren kellarista. Joka ryhmälle on piilotettava erikseen ennalta sovittuun paikkaan riittävä määrä kypäriä, yksi jokaista osallistujaa kohden. Luodaan sellaista henkeä, että kypärät pysyvät päässä koko reissun ajan.

Hei, täältähän löytyi kypäriä! Kokeillaan, löytyykö jokaiselle sopiva. Laitetaan päähän.

Löydettiinpä polun varresta seikkalurata -kyltti.

Mennään katsomaan mitä sieltä löytyy!

Vaihtoehtoisesti ei löydetty kylttiä, vaan jokin eriskummallinen härveli.

Mikähän tämä mahtaa olla?

1. Vesistön ylitys

Mitähän vaiherin tuolla puolella on? Mitähän siellä voisi olla? Mennään katsomaan, yksi kerrallaan. Älkääkä kadotko ryhmästä, vaan odottakaa että kaikki ovat päässeet yli.

2. Hämähäkin verkko, kerrotaan hieman ennen rastia

Kävelitte huomaamattanne metsänhaltijan ohi. Tämä nuori metsänhaltija harjoitteli parhaillaan taikomista. Hän yritti juuri taikoa hämähäkistä kärpästä, kun te kävelitte eteen. Taika meni ohi ja osui teihin ja nyt te olette kärpäsiä. Taika ei ole vahva, vaan se katoaa jos lentää koskematta hämähäkin verkon läpi. Nyt kiiruhtakaa, muuten voi joku pikkulintu napata teidät.

Verkolla:

Verkon reunassa vaanii iso lukki. Se tunnistaa saaliin verkon tärinästä, joten älkääpä heiluttako verkkoa.

Nyt olette muuttuneet takaisin ihmisiksi.

3. Vaijerilla kävely

Tämä on vuorikiipeilijöiden harjoitus, tämä valmistaa tasapainoilemaan vuorenrinteiden kapeilla ulokkeilla. Pari nousee vaijerille ja toisiinsa tukeutuen kulkee vaijerin toiseen päähän. Koska vastapuolella on kaveri joka joustaa ja heiluu, tämä on hieman vaikeampaa kuin jos nojaisi vuorenrinteeseen. Siksi se onkin hyvä harjoitus. Muilla ryhmäläisillä on tärkeä tehtävä, varmistaa kädet ylhäällä ettei kumpikaan kiipeilijä putoa. Pitää olla tarkkana ja valmiiina ottamaan vastaan jos kiipeilijä horjahtaa.

4. Maaverkko

5. Tarzanin liaani

Nyt ollaan syvän kuilun reunalla. Yli pääsee vain hyppäämällä liaanin avulla toiselle lavalle. Mutta ensin pitää kaikkien seistä lavalla, ennen kuin voi lähteä. Eikä toisen puolen lavalta saa poistua ennen kuin kaikki ovat yli.

6. Kalliolaskeutuminen

7. Tasapainotukki

8. Ojan ylitys

9. Ryhmäköydet

10. Ryhmärengas

Tässä pitää onkia kolme esinettä

11. Voimala

Metsäntutkimusohjelmaa

2011-02-08T01:12:00.000-08:00

Lähde: Lari

Ohjelmakokonaisuudessa yhdistetään luonnontuntemusta ja herkkyysharjoituksia. Tavoitteena on vahvistaa leiriläisten luontosuhdetta tiedon ja tunteen tasoilla. Aluksi luodaan tunneside omaan paikkaan tutustumalla siihen ja nimeämällä se. Alueen kasvillisuuteen ja eläimistöön tutustutaan vähitellen, toiminnallisesti ja käyttäen aisteja mahdollisimman monipuolisesti. Aistien käyttö vahvistaa kokemuksia ja auttanee asioiden muistamisessa.

Ohjelman osaset ovat eripituisia ja niitä voi yhdistellä sopiviin mittoihin. Sivunumerot viittaavat Vihreät varjot -kirjan sivuihin.

Oman tutkimusalueen löytäminen ja siihen tutustuminen, 30 – 60 min

tarvikkeet: alueen kartta, (kompassi), kynä, paperia, kirjoitusalusta

Jokaiselle telttaryhmälle valmistellaan oma pieni alue ihan leiripaikan läheisyydestä. Alueet saisivat olla erilaisia, yksi voisi olla rannassa, toinen metsässä tai niissä tulee ainakin olla eri metsä-/luontotyyppejä.

- Ranta, niitty, suo, lehtometsä, kuusimetsä, kangasmetsä, kuiva kallio

Telttaryhmä saa kartan ja heille annetaan suunta, josta etsiä tietyntyyppistä maastoa.

- Te olette nyt tutkimusretkellä, tavoitteenanne on löytää idästä/karttaan merkityltä alueelta (osoitetaan suunta tai näytetään kartalta) tiettyihin tuntomerkkeihin sopiva paikka/metsä. Kirjoittakaa ylös tuntomerkit:

- etsittävällä metsäalalla kasvaa eniten mäntyä, maassa kasvaa sammalta, jäkälää, ehkä vähän heiniä. Paikka kuivaa, karua ja kallioista.

- Kun olette löytäneet tuntomerkkeihin sopivan paikan, määritelkää sen rajat. Raja kulkee siinä, missä tuntomerkkeihin sopiva kasvillisuus muuttuu toisenlaiseksi. Jos alue on hyvin laaja, voitte rajata sen pienemmäksi etsimällä muunlaisia luonnollisia rajoja, vaikka maastonmuotoja.

- Palatessanne kerrotte kaikille löytämästänn alueesta

Lähdetään matkaan. Lapset suunnistavat, ohjaaja mukana varmistamassa.

Kun alue on löydetty:

- Keksikää alueellenne nimi, jossa on osa jokaiselta ryhmäläiseltä. Se voi olla vaikka useampisanainen, esimerkiksi hassun synkkä hyöppeliheinävaahterametsä. Nimen voi koota myös etu- tai nimikirjaimista jne.

- Etsikää alueelta oma paikka, puu, kivi, kanto. Kun olette löytäneet itseänne miellyttävän paikan, palatkaa ohjaajan luokse. Älkää vielä esitelkö omaa paikkaanne kaverille. (Ei haittaa vaikka näkisi vilauksen.)

Kun oma paikka on löydetty:

- Seuraavaksi ottakaa parit ja toinen sulkee silmänsä. Taluttakaa sokko varovasti oman paikkanne luokse ja viekää sokon kädet paikan kohdalle.

- esitellään oma paikka kaverille, jonka silmät on sidottu. Tunnustelkaa, haistelkaa, etsikää muotoja ja kokoa. Kun sokko on tutkinut tarpeeksi, kokoonnutaan yhteen ja sokot kertovat ja kuvailevat paikan silmät sidottuina. Kun on kertonut, saa avata silmät tai poistetaan side. Mietitään yhdessä nimeä paikalle sokon kertomuksen perusteella. Paikan löytäjä saa päättää sopivasta nimestä.

Piirretään kartta alueesta. Nimetään siihen paikat, suuret puut, polut, kivet ym.Piilotetaan jokin esine, vaikka kynä, ja merkitään sen paikka karttaan. Annetaan kartta kaverille. Etsijää voi tarvittaessa auttaa sanomalla kuumaa – kylmää.

Oma paikka luonnossa – tutkimuksellinen ohjelma

Kun tehtävät on suoritettu, palataan leiriin. Jos kaikki menee todella nopeasti, voidaan leikkiä muutama leikki omalla alueella.

Tukikohdan perustaminen ja eläinten pesät, noin tunti

- tarvikkeet: puukkoja, saha, narua

- koska käymme tällä alueella usein, on hyvä rakentaa jonkinlainen tukikohta, maja alueelle. Etsikää yhdessä sopiva majan paikka. Kunnioitamme luontoa, ja koska olemme täällä vain vähän aikaa, niin käytämme rakentamiseen ainoastaan maasta löytyviä puita. Ei vahingoiteta eläviä kasveja lyhytaikaisen tarpeemme tähden.

Puukkoja ja naruja on ohjaajalla, niitä käytetään hänen valvonnassaan. Kun maja on rakennettu, etsitään alueen muiden asukkien pesiä. Tarkastellaan ja vertaillaan niiden tekotapoja. Merkitään maja ja eläinten asumukset karttaan.

Metsätyypin määrittäminen, ye-opas s. 29 – 30

Tehdään vaikka 3x3 ruudukko kepeistä, ruudun koko vaaksan verran.

- Millaisia puiden oksia, käpyjä, kaarnanpalasia, lehtiä maasta löytyy? Mitä kasveja on paikalla runsaasti?

- Täyttäkää jokainen ruutu yhdellä löytyvällä luontojutulla, joka on tälle paikalle yleinen. Täyttäkää ruudut ihan täyteen. Älkää vahingoittako eläviä kasveja, kerätkää vain kuolleita osia tai sellaisia jotka voidaan palauttaa paikoilleen.

Maaperätutkimus, s. 31

Kun maaperää on kaiveltu tarpeeksi, mietitään mullan syntyä. Jos on käytössä pieniä kangaspusseja, niin niitä voi käyttää mullan tekemiseen.

Miten multa syntyy? Mistä se tulee?

- kerätkää maasta kariketta, kuolleita lehtiä, oksia ym.

- Onnistutteko tekemään niistä mullan näköistä? Murskatkaa, rikkokaa...

- Miten onnistui? Miltä näyttää?

Jos ei ole metsäpalovaroitusta ja käytössä on palamaton alusta, voidaan kokeilla polttamista.

Taivaan tutkimus, s. 33

Kun taivasta on tarkasteltu, piirretään kuva taivaasta paperille. Mitä muuta siellä näkyy kuin puita?

Kameraleikki, kohteena taivas tai suunta ylöspäin.

Puututkimus, s. 35

Tähän sopii oivallisesti puusokko ja lajituntemus tunnustellen

Lisänä voi ottaa metsän iän määrittelyn, s. 47.

Ötököiden tutkiminen ja seuranta

- etsitään ja tutkitaan luupilla ötököitä

- onko alueella muurahaispesiä, muurahaisten polkuja

- rakennetaan tienviitat muurahaisten polulle ja poikittaisia siltoja muille ötököille

- hyönteishotellit

- ötökkäansat

Eläinten jäljet 30 - min

tarvikkeet: jälkikirja, jotain syötävää, muistiinpanovälineet, kirjoitusalusta

Johdatellaan aiheeseen. Käydään läpi mitä eläimiä alueella on nähty.

- Liikkuukohan tällä alueella eläimiä? Mitä olette nähneet?

- Mitä muita eläimiä tällä alueella voisi elää, mutta joita ei ole nähty?

- Monet nisäkkäät ovat hyvin säikkyjä ja ne karttelevat ihmistä. Niitä on vaikea nähdä. Esimerkiksi hirvi tai kettu yleensä pakenee kuullessaan tai haistaessaan ihmisen. Miksi?

- Kysytään lapsilta mitä tämän eläimen jälkiä he tietävät

- tutkitaan jälkiä, ulosteita, syönnöksiä ym. kirjoista, tai ye-oppaista

- Näiden eläinten jälkiä voi löytää maastosta ja niistä voi päätellä esiintyykö niitä alueella. Löydättekö eläinten tassunjälkiä, raapimajälkiä, poikki purtuja tai katkottuja oksia, kakkaa? Minkä eläimen ne voisivat olla?

- kuinka paljon jälkiä löytyy? Miksi niitä on paljon/vähän?

- Mistä niitä löytyy?

Jos löytyy hyvä jälki, niin tehdään siitä jälkipiirros.

- Tämä on niin hieno jälki, että tehdään siitä jälkipiirros. Sen avulla voi myöhemminkin tunnistaa eläimen. Jälkipiirroksessa pitää olla mahdollisimman tarkka kuva eläimen jäljestä ja mittakaava. Jälkeä ja sen yksityiskohtia voi myös kuvailla sanoin piirrokseen.

Kokeillaan jälkien tekemistä

- tehkää jonkin eläimen jälki maahan, pehmeään kohtaan. Käyttäkää apuna kirjan kuvia. Kun olette tehneet oman jälkenne, niin sitten kierretään yhdessä ja arvuutellaan mikä jälki se on.

- voidaan itse kokeilla myös muiden jälkien tekemistä. Miltä näyttäisi hirven purema oksa?

Voidaan antaa myös etsiväsiilin tehtävänantona. Etsiväsiili on kuullut, että eläinlaji X on harvinaistunut alueella/ yleistynyt alueella. Etsivätoimistonne saa tehtävän selvittää, pitääkö väite paikkansa. Selvittäkää asia ja raportoikaa etsiväsiilille.

Jätetään jotain syötävää eläimille: peruna, auringonkukansiemeniä, kalan perkuujätteitä jne. Katsotaan seuraavana päivänä, onko kelvannut.

Miten kettu saa kiinni linnun? -leikki

Oravanjäljittäjä

Merkkejä, jotka kertovat paikalla olleesta eläimestä, kutsutaan jäljittämismerkeiksi. Ne voivat olla painanteita ”jaloista”, puoliksi syöty käpy, merkkejä poikki purruista oksista, munankuoren palasia linnunpesien lähellä, oksennuspalloja, ulostetta jne.

Yritä löytää erilaisia jäljittämismerkkejä. Tulet huomaamaan, että luonto on täynnä elämää.

Jotta sinusta tulisi oravanjäljittäjä, sinun tulee löytää kuusi erilaista jäljittämismerkkiä. Piirrä kuuden ruudun ruudukko.

Piirrä tai kuvaile ruuduissa, mitä jäljittämismerkkejä olet löytänyt.

Leikkejä ja aistiharjoituksia kun aikaa on

Miten kettu saa kiinni linnun?

Hiipimällä varovasti lähelle. Lintu ei välttämättä näe hyvin, mutta kuule kyllä liikkeen. Yksi lapsista on lintu (silmät sidotaan), muut yrittävät hiipiä linnun luo ja koskettaa sitä. Juosta ei saa, sillä liike paljastaa. Jos lintu kuulee ääniä, hän osoittaa ääntä kohden. Jos lintu osoittaa tarpeeksi tarkasti jotain hiipijää, hiipijä joutuu pois leikistä. Ohjaaja valvoo.

Luontosanasto

Telttaryhmälle annetaan tehtäväksi etsiä mahdollisimman monta tietyllä kirjaimella alkavaa asiaa luonnosta, siis sen paikan ympäristöstä jossa ollaan. Esimerkiksi P-kirjaimella voisi löytyä paju, pensas, pöllö...

Löydetyt esineet kootaan näyttelyksi. Muut ryhmät saavat vuorollaan arvata mitä kirjainta edelliset ryhmät ovat hakeneet.

Hajut

Monilla eläimillä hajut ovat tärkeä tietolähde. Esimerkiksi koirat, kettu ja susi saavat valtavan paljon tietoa hajuaistinsa avulla. Myös ihminen voi opetella tunnistamaan asioita hajun perusteella. Suopursun tuoksusta tunnistaa että on suolla, merenrannalla on aivan oma tuoksunsa. Nyt herkistäkää hajuaistinne yhtä tarkaksi kuin muinoin eläneillä kivikauden ihmisillä, joiden täytyi haistaa ruokapaikat ja mahdolliset vaarat selvitäkseen hengissä.

- Erotatteko tälle paikalle ominaisia tuoksuja? Jos niin mitä? Jos ei, niin miksi?

- Mitkä paikat tässä lähellä voisivat tuoksua? Mitä tietoa voimme saada hajujen avulla? Etsitään erilaisia tuoksuja ja hajuja, kirjatkaa ne muistiin ja kertokaa kaverille. Etsikää kaikenlaisista paikoista, maasta, puista, kasveista.

Kun uusia tuoksuja ei enää löydy, keskustellaan havainnoista ja tuntemuksista.

- Millaisia hajuja löytyi? Kuvailkaa.

- Mistä niitä löytyi? Mistä ei löytynyt? Miksi?

- Miltä tuntui haistella?

Kameraleikki

Toinen parista on kamera ja toinen kuvaaja. Kuvaaja etsii luonnosta mielenkiintoisen kohteen, jonka luo vie silmät suljettuna olevan kameran. Kun valokuvaaja on vienyt kameran haluamaansa paikkaan, hän taputtaa kameraa olkapäälle. Kamera avaa silmänsä eli ottaa valokuvan. Toinen taputus olkapäälle noin viiden sekunnin kuluttua on merkki sulkea jälleen silmät. Kuvia voidaan ottaa pienistä yksityiskohdista tai suurista näköaloista. Mieleenpainuvimmista kuvista voidaan lopuksi keskustella yhdessä. Kameraleikki auttaa keskittymään niin, että moni muistaa kuvat vielä viikkojenkin kuluttua.

Diashow

tarvitaan: maahan pudonneita lehtiä, (kaksi kiveä)

Kaikki etsivät maasta mielestään kauniin lehden. Asetutaan istumaan ympyrään ja hiljaisuuden vallitessa diashow voi alkaa. Ensin katsotaan omaa lehteä valoa vasten ja sovitun äänimerkin jälkeen (esimerkiksi kivien kolautus) annetaan lehti seuraavalle. Vanhat, jo hieman maatuneet lehdet näyttävät valoa vasten erityisen hienoilta, kun lehden rakenne tulee näkyviin.

Puuystävä

tarvitaan: huiveja silmien peittämiseen

Osallistujat jaetaan pareihin, joista toisen silmät sidotaan. Näkevä valitsee lähiympäristöstä puun, jonka luo hän vie sokon mutkitellen. Sokko tutkii puuta muuten kuin näköaistillaan. Sokko kuljetetaan eri reittiä pois puun luota. Side poistetaan ja sokko yrittää löytää puuystävänsä.

Tunnustelu

tarvitaan: luonnonesineitä, esim. sulkia, käpyjä, kiviä, oksia jne.

Ryhmä seisoo ringissä ja osallistujille jaetaan luonnonesine selän taakse tunnusteltavaksi. Jokainen yrittää arvata, mikä oma esine on.

Tämän jälkeen esineet kerätään pois ja asetetaan näytteille esimerkiksi vaalealle kankaalle, josta tunnistetaan oma esine. Tunnusteluleikin avulla voidaan jakaa ryhmä pienempiin osiin, kun samanlaisia esineitä on tietty määrä.

Luontoäidin aarrearkku

Oppilaat tuovat etukäteen sovittuun paikkaan erilaisia luonnosta löytyviä asioita, esim. jotain, mikä on kaunista/karheaa/osa jostain isommasta/pistävää/pehmeää jne. Esineitä tutkitaan yhdessä tarkemmin, ja niitä voidaan ryhmitellä eri tavoin, esim. elollinen/eloton.

Lajituntemusta tunnustellen

Pane pussiin tai rukkaseen yksi tai useampia käpyjä (esim. kuusen, männyn ja lepän). Anna muiden tunnustella pussin sisältöä ja arvata, mitä esineet ovat. Vaihda käpyjen tilalle kuusen- ja männyn neulasia ja muuta luonnonainesta.

Osallistujat voivat myös seistä piirissä kämmenet ylöspäin selän takana. Yksi kerrallaan saa sitten vuorollaan lähettää jonkin paikalta löytämänsä luonnonesineen kiertämään piirissä. Esineet on tunnistettava pelkän tuntoaistin avulla. Oikein arvannut saa jatkaa leikkiä lähettämällä oman esineensä.

Vastakohdat

Etsikää luontojuttuja, joita voi luonnehtia seuraavasti

pehmeä – kova

kaunis – ruma

ohut – paksu

taipuisa – jäykkä

karhea – sileä

tuttu – tuntematon

syötävä – myrkyllinen

Jäälyhtyjen teko

2011-02-08T01:04:00.000-08:00

Lähde: Lari

Tarvikkeet:
vettä
ämpäreitä
puukkoja
tuikkuja 1/leiriläinen

- ruokaloista isoja muovipurkkeja, yritetään jos saisi yhden jokaista
leiriläistä kohden. noin 5 l tai isompia muovisankkoja

Täytetään sankot vedellä ja jätetään yöksi jäätymään. Yöllä pitää olla ainakin - 5C pakkasta, muuten vesi ei jäädy riittävästi. Lyhty on valmis kun jää on kaikilta reunoilta vähintään parin sentin paksuista. Aamulla tuodaan sankot sisälle vähän sulamaan, jotta jä irtoaa sankosta. Nakerretaan reikä jäähän, josta kynttilä sisään.

Kesto: ämpäreiden täyttäminen noin 20 min + yön yli
Aamulla 30 min sulattelu ja nakertaminen

Kodittomat ja runsastuneet

2011-02-08T00:18:00.000-08:00

Lähde: Lari (Luonto-Liiton Metsäkansio)

- kotimetsänsä menettäneiden ja lisää elintilaa saaneiden lajien elinvaatimuksia selvittämässä

KESTO:

Metsässä 30 min.

VÄLINEET:

- oheiset lajilaput (1/henkilö, pari tai ryhmä)

- metsäretkelle sopiva vaatetus

TAUSTAA

Jokainen metsän eliö tarvitsee ravintoa ja sopivan pesäpaikan. Mutta millaisen? Lajien vaatimukset poikkeavat huomattavasti toisistaan. Mikä on toiselle haitaksi on toiselle elinehto. Osalle lajeista kelpaa melkein millainen metsä vain. Niitä kutsutaan generalisteiksi. Toiset lajit, spesialistit, asettavat sen sijaan ravinnolle ja elinympäristölleen tiukkoja vaatimuksia. Esimerkiksi aarniometsien spesialistilajit kuten monet koppakuoriaiset, käävät ja linnut voivat elää vain ja ainoastaan luonnon omaan tahtiin kehittyneissä aarniometsissä, joissa ihminen ei ole aiheuttanut äkkinäisiä muutoksia. Toisaalta osa generalistilajeista on hyötynyt nykyisestä metsätaloudesta. Esimerkiksi hirvi syö nuoressa metsässä runsaana kasvavia taimia.

TAVOITE

- oppia katsomaan metsää eri lajien silmin

- harjoitella huomion kiinnittämistä vanhoihin metsiin erikoistuneiden lajien tarpeisiin

VALMISTELU

Oheisissa korteissa on joukko lajeja, jotka ovat joutuneet kodittomiksi kotimetsänsä tuhouduttua. Kortissaan kukin lajin edustaja kertoo, minkälaisessa metsässä laji pystyy asumaan. Kortteja voi monistaa lisää ja käyttää pareittain tai pienissä ryhmissä. Kortit kestävät useita käyttökertoja, jos ne päällystää kontaktimuovilla.

Korteissa on 10 lajia:

-generalistit: hirvi, mäyrä, metsäjänis

-vanhoja metsiä suosivat/vaativat lajit: liito-orava, metso, töyhtötiainen, kuukkeli, sitruunakääpä, korpikolva (koppakuoriainen), varpuspöllö

TOTEUTUS METSÄSSÄ

Kun kortit on jaettu pareille tai ryhmille, kuljetaan metsässä ennalta sovittu aika, jonka jälkeen palataan lähtöpisteeseen. Tehtävänä on arvioida metsää kortin lajin silmin.

* Olisiko täällä hyvä elää? Miksi olisi tai miksi ei?

* Mitkä vaatimukset täyttyvät? Mitä metsästä puuttuu?

* Mitä luulet, onko Suomessa paljon tämän lajin vaatimukset täyttäviä metsiä?

Kun olette arvioineet metsän rauhassa lajien silmin, palatkaa yhteen. Kertokaa kukin oman lajinne ominaisuudessa toisillenne, miltä tutkittu metsä vaikutti. Metsän asukkaina voitte vertailla kokemuksianne ja vaatimuksianne. Pohtikaa, miltä osin metsänne pitäisi olla erilainen kuin nykyisin, jotta nekin lajit voisivat elää siellä, joille se nykymuodossaan ei sovi. Miten sellaisia ominaisuuksien syntymistä metsään voisi edistää?

Jokaiselle telttaryhmälle annetaan oma rajattu pieni alue ihan leiripaikan läheisyydestä. Alueet saisivat olla erilaisia, yksi voisi olla rannassa, toinen metsässä jne.

Ensimmäinen tehtävä voisi olla, että ryhmät etsivät oman alueensa kartan avulla. Sen löydettyään he tutustuisivat siihen, kiertäisivät sen ja piirtäisivät vaikka kartan siitä. Kartan piirtämiseen voi yhdistää pareittain tehtävän aarteenpiilotuksen, jolloin kartan piirtämiseen liittyy jotain jännittävää.

Oma alue tietysti nimetään, jokainen voi etsiä itselleen mieluisan paikan ja nimetä sen. Isot puut, kivet ym. käydään kiertämässä ja tutkimassa.

Omaan alueeseen voisi alussa tutustua myös leikkien ja herkkyysharjoitusten avulla. Luupeilla voi ottaa lähituntumaa alueeseen, hajuvesitehtaan ja luontokolon voi hyvin vetää erilaisilla alueilla. (selityksiä harjoitteille ks. http://www.sykse.net/agenda/99_vinkkia.htm )

Myöhemmin alueista voitaisiin tutkia kasvillisuutta, minkälaisia erilaisia kasveja sieltä löytyy. Minkälaisia eläimiä on alueella? Onko jälkiä? Millaista on puusto? Ympäristöetsivä -kirjoja tai harjoituksia voisi ehkä käyttää tässä apuna. Sieltä voisi noukkia tehtäviä tai tehtävänanto voisi liittyä ympäristöetsivämäinen. Finns det ympäristöetsivät -böcker på svenska?

Alueiden tutkimustehtäviin voi siis liittää kaikenlaista: vesiötököiden tutkimista, eläinten jälkiä, lintuja, muurahaispolkujen etsimistä, hyönteisansoja, teeaineksien keräämistä, majanrakennusta, luontoneliö -tyyppistä seurantaa jne. Mitä ikinä keksii. Aina ei leiriläisten välttämättä tarvitsisi mennä omalle alueelleen, vaan mielenkiinnon mukaan voisi käydä eri paikoissa, jos vaikka vesiötökät kiinnostaisivat, mutta niitä ei omalta alueelta ei löydy. Eläimiä voitaisiin kydä havainnoimassa alueella joka päivä, joko samaan aikaan tai eri aikoihin. Ehkä jopa yöllä?

Jossain vaiheessa kartan piirtämisen lisäksi tai sen ohella omasta alueesta voidaan tehdä maastomalli seuraavsti. Otetaan laatikko tai rajataan pieni alue, johon muotoillaan maasta pinnanmuodot, lisätään kivet, puut, polut ym. Eräänlainen pienoismaailma.

Alueet tietysti esiteltäisiin muille ryhmille, kerrottaisiin mitä sieltä on löytynyt ja ehkä vertailtaisiin alueiden eroja, kasvillisuutta ja eläimiä.

Supersankarit pelastivat luonnon monimuotoisuuden

2010-05-24T02:39:00.001-07:00

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin jokakeväisen lastentapahtuman Vainupäivän teemana oli tänä vuonna luonnon monimuotoisuus. Tapahtuma järjestettiin Espoon Villa Elfvikissä, luonnonsuojelualueen siimeksessä. Paikalle saapuessaan lapset muuttuivat kasvomaalausten ja viittojen myötä supersankareiksi, jotka suuntasivat tehtäväradalle pelastamaan luonnon monimuotoisuutta.

Rasteilla etsittiin kaatuneen puun ympäristöstä lahottajaympäristössä piileskeleviä aarniometsän lajeja ja tutustuttiin Veeti-kuuttiin, joka kertoi uhanalaisten norppien tarinaa. Seuraavaksi supersankarit saivat luuppien avulla supernäön, jonka avulla he etsivät ympäristöstä mitä ihmeellisimpiä ötököitä. Sitä seurasi elinympäristön rakentaminen jollekin eläimelle ja lopuksi opittiin elinympäristöleikissä mikä laji asuu minkäkinlaisessa ympäristössä.

Tapahtuma oli kerrassaan onnistunut ja helteinen sää suosi seikkailijoita. Pienillä teoilla voi olla luonnonsuojelun supersankari ja ympäristökasvatus on kerrassaan hauskaa!

Pitkin poikin Eurooppaa

2010-05-20T04:03:00.000-07:00

– Ympäristökasvatuksellisia ja muita havaintoja matkan varrelta

Palasin hiljattain runsaan kahden viikon Euroopan reissulta. Matkustustapana oli juna, jonka valitsimme seuralaiseni
kanssa ennen kaikkea ekologisista syistä, mutta raiteita pitkin matkustaessa myös maisemat ja kullekin maalle ominainen
luonto tuli lähemmäksi, kuin ilmojen halki lennellessä. Reitti kulki Tukholman, Kööpenhaminan ja Hampurin kautta Berliiniin ja
sieltä Ranskan rajaa pitkin Kölniin, josta siirryttiinkin jo Hollannin puolelle ja lopulta Tanskan kautta takaisin Suomeen.

Tuulivoimaloita vilisti silmissä useaan otteeseen junan puksuttaessa mukavalla nopeudella kohti ensimmäistä määränpäätä: Berliiniä.
Reissuun lähdettiin ihan rentoutumismielessä, mutta ympäristöaktivisti ei voinut olla huomioimatta varsin ilahduttavasti hoidettuja kierrätysjärjestelyjä.

Oli myös hauska huomata, kuinka monet perheet käyttivät junaa siirtyessään pitkiäkin matkoja maan sisäisessä liikenteessä. Mieleeni jäi myös alle kouluikäinen vekara, joka sujuvasti lajitteli eväskääreensä, ruoantähteet ja muovipullot junan kierrätyspisteessä oikeisiin lokeroihin. Ympäristöseikat pyritään ottamaan vakavasti ja oikeita toiminta tapoja omaksutaan jo pienestä pitäen. Ympäristökasvatusta tämäkin.

Heti Berliiniin saavuttuamme totesin ilmapiirin mukavan avoimeksi ja vaikka suurkaupungissa oltiinkin, tuntui tilaa riittävän ympärillä. Ihmiset olivat mukavia ja neuvoivat ystävällisesti matkalaisia. Aika kului paljolti kuljeskellessa pitkin entisen Itä-Berliinin katuja ja haistellessa monikulttuurisen ilmapiirin vivahteita. Ajan hampaan kaluamien kivitalojen välistä löytyi rauhallisia puistoja ja sisäpihoja, joissa lapset temmelsivät toistensa ja koiriensa kanssa. Koiria olikin paljon! Ne olivat itsestään selvästi hyväkäytöksisiä, kulkivat vapaina ja tottelivat ihmistensä pyyntöjä. Kukaan ei rähissyt kenellekään, eivätkä ihmisetkään niitä tiukkapipoisesti komennelleet.

Saksassa ekologiset arvot ovat enemmän juurtuneet arkiseen elämään kuin Suomessa. Maan luonto on pitkälti valjastettu tehomaatalouden käyttöön, jolloin vastakohtana luomu-sertifiodut tuotteet ovat monille arkipäiväinen valinta.
Luomutuotteita olikin todella kattava valikoima aivan pienimmissäkin marketeissa, puhumattakaan bio-marketeista, jotka vastasivat kokoluokassaan meikäläisiä pientavarataloja. Varsinkin perheet suosivat luomutuotteita, niiden koetun terveellisyyden ja turvallisuuden vuoksi, mutta myös ekologista jalanjälkeä ajatellen. Lapsille ostetaan myös kestovaippoja, luomu-ruokia ja ekologisista materiaaleista valmistettuja vaatteita enemmän kuin Suomessa, puhumattakaan Reilunkaupan leluista ja ympäristönsuojelun periaatteita valottavista lastenkirjoista.

Saksassa ja varsinkin Hollannissa pyörä on lähes jokaisen arkinen kulkuväline, jolla kurvaillaan paitsi työ- ja koulumatkat, myös siirrellään erilaisia kuormia paikasta toiseen peräkärryjen avulla. Isompikin perhe taittoi pitkänkin matkan helposti ja nopeasti, kun lapset sullottiin erilliseen lastenkuljetusvaunuun, tai keulaan rakennettuun puulaatikkoon matkatavaroiden kera. Pyöräretkeily on lattean pinnanmuodon ja hyvät kevyenliikenteen verkoston omaavassa maassa muutenkin leppoisa ja vaivaton tapa tutustua luontoon.

Kölnissä vierailimme sattumalta eräässä koulussa, jossa oli esillä paikallisten taiteilijoiden teoksia. Suomalaista ylä-astetta vastaavassa oppilaitoksessa oli esillä myös oppilaiden omia ympäristöaiheisia esitelmiä ja taidetta. Oppilaat saivat myös osallistua energiansäästöä ja kierrätystä koskeviin projekteihin ja ympäristökasvatus olikin tärkeässä osassa perusopetusta. Tämä malli olisi tervetullut myös Suomeen.

Saksassa ja Hollannissa oli yleinen ilmapiiri jotenkin rennomman oloinen kuin kotona Suomessa. Ihmisillä tuntui jäävän työn jälkeen enemmän aikaa rentoutua ja olla lasten ja tuttavien kanssa. Tämä on tietenkin vain mututuntuma, mutta useissa suurissa kaupungeissa, joissa vierailimme ilahduttavan moni kokoontui myös arkisin rentoutumaan puistoihin ja ulkoilmakahviloihin yhdessä lasten kanssa pelailemaan, leikkimään ja keskustelemaan muiden vapaa-ajan viettäjien kanssa.

Lähiluonnossa oleskelu näytti olevan monille lapsille mukava tapa kuluttaa aikaa, ja samalla oppia kunnioittamaan ympäristöä ja muita sen asukkaita.

Teksti: Heidi Kettunen
Kuva: Heidi Kettunen (Ovi Berliinissä)

Tärkeitä luontokokemuksia

2010-03-24T07:23:00.000-07:00

Voisiko luonto, luonnossa oleminen ja toimiminen olla vastaus lasten hyvinvoinnin ongelmiin?

Luonto itsessään tarjoaa monipuolisia virikkeitä ja elämyksiä. Kun tähän liitetään toisten lasten kanssa oleminen, leikkiminen, nauraminen ja kokeminen, voiko lapselle suoda paremmat edellytykset, viihtymiseen ja iloon elämästä yksinkertaisimmillaan?

Voisiko kerhon- tai leirinohjaaja myös lisätä lapsen hyvinvointia? Yhdessä olemisen riemun lisäksi hän voi olla tukena ja turvana lapselle, välittävä ja läsnäoleva.

Luontoleirit, luontokerhot ja eläminen lähellä luontoa voisivatkin tarjota vastauksia lapsien pahoinvointiin. Positiivisia vaikutuksia on lukemattomia. Lapsi oppii välittämään ja arvostamaan luontoa ja ympäristöä. Henkisesti elämys on rikkaampaa ja kehittävämpää kuin videopelit. Yhdessä oleminen on sosiaalista ja kehittää niin lapsen itsetuntoa kuin sosiaalisia taitojakin. Ohjattu leiri tarjoaa turvalliset puitteet. Ulkoilmassa oleminen, leikkiminen ja puuhastelu saattaa lisäksi parantaa lapsen fyysistä hyvinvointia, ja näin myös mieltä.

Voisiko luonto olla niitä harvoja paikkoja, jossa lapsikin voi nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta olematta yksin? Paikka, jossa iloa saadaan muutenkin kuin kuluttamalla, suorittamalla ja kilpailemalla? Paikka, jossa lapsi saa vain olla, juosta, nauraa ja leikkiä – eli olla lapsi?

Luonnossa lasten kanssa toimiessa, kerhon- tai leirinohjaaja voikin olla merkittävä hyvinvoinnin lisääjä!

Teksti: Sofia Nousiainen

Kevättä ilmassa

2010-03-24T07:16:00.000-07:00

Herään kirkkaaseen auringonpaisteeseen sen pilkahdellessa makuuhuoneen seinillä keskeyttäen uneni. Aikaisesta herätyksestä huolimatta olen hyvällä tuulella ja raotan verhoja nähdäkseni lempeässä valossa kylpevän lahdenpoukaman ja sinisenä hohtavan taivaan. Lämpömittari näyttää muutamaa pakkasastetta. Mahtava päivä lähteä ulos nauttimaan luonnosta ja tekemään havaintoja saapuvasta keväästä!

Lämmintä vaatetta päälle, evästä reppuun ja sitten ulos haukkaamaan kirpeää aamu ilmaa. Kuljen hohtavan puuterilumen peittämää polkua kohti rantaa. Puissa sirkuttavaa jo lukuisia kevään saapumista kuuluttavia siivekkäitä.Taitavat valmistautua kosiopuuhiin ja kilpailuun parhaista pesäpaikoista. Ainakin mustarastas pariskunta, sinitiainen ja muutaman talitintti puikkelehtivat pensasaidan suojissa.

Kulkiessani punaisen puumökin ohitse ropisee kasvoilleni kylmiä pisaroita lämmön sulattaessa räystäissä hohtavia jääpuikkoja. Orava vilistää pitkin männyn oksaa tukko neulasia ja lehtiä suussaan, varmaan pesänteko puuhissa sekin.

Jäällä kokoustaan pitää talven sulassa sillan alla sinnitellyt sorsa joukko etsien ihmisten heittelemiä pullanmuruja. Nälkäisten kaakattajien vierellä lepäilee kyhmyjoutsen pariskunta. Varikset ja harakat koittavat päästä osingolle sorsien ateriasta napaten välillä ruokapalasen sieltä täältä.

Minua hymyilyttää. Aurinko tuntuu herättelevän koko luonnon uuteen vireeseen. Tai saa ihmisenkin havahtumaan talvihorrokestaan ja huomaamaan ympärillä tapahtuvat muutokset ja kevään merkit. Lumen ala pilkottaa asfaltti, haistan märän maan tuoksun tallustaessani tien laitaa. Pajuissa huomaan pienet valkoisena pilkistävät silmut. Pajunkissat ovat puhjenneet! Muistelen kuinka nuorempana pajunkissojen ilmestyminen oli ehdoton ennusmerkki saapuvasta lämmöstä ja lämmöstä, samoin kuin haarapääsky ja leskenlehtien ilmestyminen asfaltin reunaan. Hengitys höyryää ja pienet timantit hohtavat ohuella hangella. Sitten näen sen: kettu jolkottaa edelläni. Seuraan kuinka punaturkki pujahtaa aidanraosta puutalon pihaan. Uskomaton määrä elämää tarkkailtavaksi! Talvella bongattujen jälkien synnyttäjät ilmestyvät tähän aikaan vuodesta myös näkö- ja kuuloetäsisyydelle.

Saavun kotipihaan ja kääntäessäni avainta lukossa vilkaisen vielä kerran ympäröivää maisemaa, nuuhkaisen ilmaa ja totean sen tuoksussa olevan selvää kevään tuntua.

Teksti: Heidi Kettunen

Kevättuulilähettiläs innostaa koululaisia kevätseurantaan

2010-03-23T08:04:00.000-07:00

Neljäsluokkalaiset ja heidän opettajansa katsovat keskittyneesti kankaalle heijastuvaa esitystä, jossa seikkailee kevätkärpänen, maamehiläinen ja joukko tuttuja kasveja, lintuja, matelijoita ja hyönteisiä. Pian käsiä alkaa yksitellen nousta kysymysten ja kommenttien kertomiseksi. On se aika vuodesta, kun Luonto-Liiton lähettiläät ovat saapuneet luokkiin kertomaan kevään etenemisestä ja lasten kevätseurannasta, Kevättuulesta.

Lähettiläät pitävät ensin luokassa pienen oppitunnin ja esittelevät kevään seuraamista sekä mukana olevat 12 lajia. Kiinnostusta, tietoa ja omia kokemuksia lajeista löytyy joka luokasta - sekä nokkelia kysymyksiä, joihin lähettiläälläkään ei aina ole tarjota vastausta. Mukana on sekä monille koulusta tai kotoa tuttua perusasiaa että valtaosalle täysin uutta tietoa. Viime vuonna kaikkein eniten hämmästystä ja epäuskoa tuntui herättävän nauhalta soitettu hullulinnun, siis töyhtöhyypän, soidinhuutelu. Eräs oppilas kuvasikin osuvasti sen muistuttavan linnun sijaan game boy -käsipelikonsolin äänimaailmaa.

Teoriapitoisemman osuuden jälkeen lähdetään ulos soveltamaan opittua. Toisten luokkien kanssa leikitään useampikin luontoleikki, toiset taas innostuvat seurantalomakkeesta ja ulkonaolosta niin paljon, ettei ohjattua toimintaa tarvita. Tunnit venähtivätkin usein aiottua pidemmiksi, lasten kirjatessa lomakkeen vapaille riveille mitä ihmeellisimpä ötököitä. Linnunkakkakin kelpasi varmaksi kevään merkiksi, enkä halunnut väittää vastaan. Opettajat suhtautuivat lähettilästunteihin äärimmäisen positiivisesti ja kyselivät meiltä opetusvinkkejä biologian tunteja varten. Lapsilta saa myös sitä kuuluisaa suoraa palautetta: tunnin lopussa eräs innostunut tyttö tuli kertomaan, että isona hänkin haluaa töihin Luonto-Liittoon.

Olisi hienoa nähdä Kevättuulikiertueen leviävän ajan myötä jokaisen piirin alueelle. Kipinä innostua tarkkailemaan luontoa voi tulla juuri siitä hauskasta kevätretkestä, joka sattui piristämään muuten tavanomaista koulupäivää.

Antti Salovaara

Karhut pelastavat ihmisiä – ilman karhuja ei olisi satuja

2010-03-19T04:47:00.000-07:00

Keskiviikkona (17.3.) minulla oli mahdollisuus osallistua kommentaattorina Korkeasaaren järjestämään Pääsiäissaaren koululaiskonferenssiin. Osana kansainvälisen biodiversiteettivuoden teemaa järjestetyn tapahtuman aiheena oli ”Karhut ja ihmiset samassa metsässä”. Minun lisäksi kommentaattoreina olivat kaupunginvaltuutettu Lasse Männistö ja huippumalli Nanna Grundfeldt.

Homma toimi siten, että kahdeksasluokkalaisten ryhmät olivat päivän mittaan valmistelleet aiheeseen liittyviä harjoitustöitä. Oli teatteriesitystä, banderollia, videopätkää, sarjakuvaa sekä kangaskassien ja rintanappien tekoa. Kommentaattoreina meidän tehtävä oli arvioida koululaisten töitä.

Ja aivan mahtavia töitä olivatkin! Teatteriesityksessä tuotiin hienosti esille niitä ennakkoluuloja, joita Suomessa suurpetoihin liitetään. Usein suurpetojen syyksi laitetaan monia sellaisia asioita, joihin pedoilla ei ole osaa eikä arpaa. Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu. Karhu, poro ja metsästäjä löysivät yhteisen sävelen.

Banderolliin oli kirjoitettu osuva viesti: ”Karhut pelastavat ihmisiä auto-onnettomuuksilta syömällä hirviä” ja ”Ilman karhua ei olisi satuja”. Kangaskassissa luki monimerkityksellisesti ”Täällä on karhu” ja rintanapeissa ”Karhu on eläin”. Sarjakuvan voimin tuotiin esille city-karhuihin liitettyjä ennakkoluuloja ja viesti siitä, että jos haluamme turvata suurpetojen elinympäristön, meillä on siihen kaikki mahdollisuudet. Videoteos kuvasi suurpetojen silmin sitä, miten pelottava tilanne ihmisen kohtaaminen eläimelle voi olla.

Päällimmäiseksi tilaisuudesta jäi upea fiilis. Nuorilla oli todella kekseliäitä ideoita ja oivaltavia näkökulmia ajankohtaiseen teemaan liittyen. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin se nuorten kirkas ja loputon usko siihen, että asioita voi todella muuttaa, jos niin vain halutaan. Se on hyvä opetus meille kaikille.

Suuri kiitos Korkeasaaren ympäristökasvattaja Nina Trontille kutsusta ja tilaisuuden järjestämisestä!

--
Leo Stranius
Pääsihteeri
Luonto-Liitto
puh. 040-754 7371
http://www.luontoliitto.fi
http://www.leostranius.fi

Susidraamaa kaikenikäisille

2009-08-19T04:08:00.000-07:00

Ympäristökasvatuksen apukeinoja pohdittaessa, ovat erilaiset draamalliset, lasten omaa eläytymistä ja kokemista vahvistavat menetelmät tutustumisen arvoisia.Yleisöä aktivoivat harjoitukset, joissa otetaan vaikkapa jonkun metsäneläimen rooli tai eläydytään luonnonilmiöihin ovat käyttökelpoisia ja hyvin muunneltavissa eri ikäisten lasten ja nuorten toteutettavaksi.

Monilta ympäristökasvatuksen parissa toimivilta tahoilta löytyy draama-harjoitusten tueksi valmiita opetusmateriaaleja, joita voi soveltaa kunkin vetäjän ja ryhmän tarpeisiin sopiviksi. Luonto-Liiton susiryhmä on julkaissut oman Suden Silmin- Löytöretki suden maailmaan oppaan, joka sisältää ohjeet ja tehtävät susiaiheisendraamakokonaisuuden toteutukseen.

Susidraaman ympäristökasvatuksellisina tavoitteeina on lisätä lasten ja nuorten tietoa sudesta, sekä auttaa heitä suhtautumaan kaunnioittavasti luontoon ja sen asukkeihin.
Susidraamapaketti on suunnattu 9-12 vuotiaille lapsille ja nuorille 13 ikävuodesta alkaen, mutta tehtäviä muuntelemalla ja joitakin harjoituksia yksinkertaistamalla saadaan sopiva kokonaisuus myös ala-aste- ja jopa päiväkoti ikäisille lapsille. Susidraama sisältää useita erilaisia osia, joista ohjaaja voi valita toteutuskelpoisimmat muodostaen oman kokonaisuutensa, tai hyödyntää ainoastaan joitakin harjoituksia muun opetuksen yhteydessä. Draaman toteuttamiseen tarvittavat rooliasut voi lainata susiryhmältä tai askarrella lastenkanssa itse.Muut tehtävissä käytetyt materiaalit löytyvät helposti esimerkiksi kerhotilojen askartelutarpeistosta.

Tärkeintä susidraaman toteuttamisessa on kuitenkin avoin ja innostunut mieli ja valmius heittäytyä itsekin mukaan lasten rakastamien roolileikkien maailmaan.

Susidraamapaketin sisältöön voi tutustua Luonto-Liiton susiryhmän nettisivuilla, mistä sen voi myös tulostaa itselleen: http://luontoliitto.fi/susiryhma/PDF/susraama.pdf

Lisätietoja susidraaman opetuksesta ja muita kysymyksiä asiaan liittyen voi lähettää susiryhmälle osoitteeseen heidi.kettunen@luontoliitto.fi

Retkeilyä lähiluonnossa

2009-08-19T00:32:00.001-07:00

Teksti siilin supinat -blogiin Laajasalon kirkon koululaisten iltapäivätoiminta kerho on tehnyt viikoittain retkiä lähimaastoon ja niillä reissuilla kerännyt elämyksiä, kokemuksia ja oppinut kaikenlaista: vuoden kiertoa, ekosysteemejä, eläimiä, kasveja, ötököitä ja muita luonnon ilmiöitä. Välillä huomasimme myös ikävämpiä kaupunkikulttuurin merkkejä, kuten roskaamista ja ilkivaltaa, mutta myös mukavia asioita.

Teksti siilin supinat -blogiin

Bongasimme retkillämme sudenkorentoja, tilhiparvia, geokätköjä, kiharaa hiekkarantaa, lämpimiä sekä pakkaspäiviä, aurinkoa ja sumua.

Tärkeää on ollut tutustuttaa lapsia lähiluontoon ja siellä liikkumiseen, ympäristön havainnointiin ja siellä touhutessaan siihen kiintymiseen. Luonnossa puuhailun myötä lapsi voi omaksua sitä kunnioittavan ja suojelevan luontosuhteen.

Olemme käyttäneet useita eri tahojen materiaaleja työkaluina ja menetelminä integroiden ympäristökasvatuksen toiminta-arkeen. Luonto-Liiton Karpalo ja Ympäristöetsivä- oppaat ovat olleet käytettyjen materiaalien joukossa.

Lämpimin kesäterveisin

Laajasalon kirkon koululaisten iltapäivä toiminnanryhmä

Pyydystä lumi!

2009-02-23T02:04:00.000-08:00

Talvi on pitkästä aikaa Etelä-Suomessakin sellainen, että luontokerhot voivat suunnata tutkimaan lunta ja nauttia lumisesta luonnosta. Lunta voi tutkia monin tavoin. Lumisateisena päivänä voi pyydystää lumihiutaleita mustalle pahville ja sen jälkeen luupeilla tutkailla, minkälaisia lumihiutaleet ovat rakenteeltaan ja onko niistä jokainen todella omanlaisensa. Luupittelun jälkeen voitte taiteilla paperille lumihiutaleita suuressa mittakaavassa luupeilla paljastuneine pienine yksityiskohtineen. Vaikkei sataisikaan lunta, onnistuu lumihiutaletutkimus silti. Heittäkää vain maasta lunta käsillä ilmaan ja pyydystäkää sen jälkeen alas leijailevat hiutaleet pahville.

Lumen olemusta voi tutkia myös muulla tavoin. Ottakaa mukaan lasipurkkeja ja kerätkää niihin lunta erilaisista paikoista, kuten ison tien varresta, polulta, koulun pihalta ja koskemattomasta hangesta. Sulattakaa lumi sisällä ja valuttakaa sen jälkeen sulanut vesi kustakin lasipurkista oman suodatinpussin läpi. Suodatinpussin pinnalle jäävät lumen seassa olleet epäpuhtaudet. Onkohan lumi likaisempaa koulun pihalla vai polulla?

Muistakaa myös iloita lumesta mäkeä laskien ja hienoja lumiveistoksia tehden!

Ilmastonmuutos kerhoissa

2008-12-02T01:49:00.000-08:00

Eikö talvi tulekaan? Lunta tuli ja se suli pois. Talven kaipuu on suuri ja monet miettivät, saadaanko vielä nauttia kunnon talvista. Nyt on hyvä aika käsitellä kerhoissa ilmastonmuutosta ja pohtia lasten kanssa, voisiko ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olla syy lumen puuttumiseen.

Kun puhut lapsille ilmastonmuutoksesta, muista, ettet saa aiheuttaa lapsille ahdistusta. Ei saa käyttää liian jyrkkiä ilmauksia siitä, mikä on väärin ja mikä ei. Anna lasten pohtia itse vaihtoehtoja ja tarjoa ratkaisukeinoja. Pohdiskelevan ja keskustelevan kerhoryhmän kanssa ilmastonmuutoksesta voi puhua ja tehdä vaikkapa ilmastotietovisan. Sanotaanko lämmittäviä kaasuja ilokaasuiksi vai kasvihuonekaasuiksi? Voivatko ilmaston lämpenemistä estää kaikki vai vain valtion päättäjät? Mitä Suomessa tapahtuu, kun ilmasto lämpenee - saammeko ikuisen kesän? Ohjaaja voi tehdä itse tietovisan tai pyytää valmiita tehtäviä esimerkiksi Lupista.

Operaatio Tuvalu -kuunnelma tiivistää hyvin ilmastonmuutosta ja vaikutusmahdollisuuksia. Sen kuunneltuaan lapset voivat vastata tietovisan kysymyksiin ja keksiä itse ideoita ilmastonmuutoksen ehkäisemiksi. Myös uusi Olipa kerran Planeetta Maa -dvd sisältää ilmastonmuutoksesta kertovia jaksoja. Tätä suosittua piirrettyä lapset jaksavat varmasti katsoa, jos ohjaajalta loppuvat toiminnalliset ideat kesken.

Toimintavinkkejä voi pohtia myös leikin lomassa. Vanhasta tutusta läpsy-leikistä tehdäänkin ilmastonmuutosversio. Piirin keskellä oleva yrittää osua sanomalehdellä päähän sitä, jonka nimi on sanottu, ennen kuin tämä ehtii kertoa keinon hidastaa ilmastonmuutosta. Ennen leikin alkua otetaan hetki aikaa, jotta jokainen voi miettiä valmiiksi muutaman vastauksen.

Syysmyrskyisiä kerhovinkkejä

2008-11-14T02:36:00.000-08:00

Syksyisen synkkyyden keskellä kerhosyksy saattaa tuntua ainakin ohjaajille pitkältä, kun pitäisi keksiä ohjelmaa harmauden ja sateen keskelle. Lupin Syysmyrsky-tapahtuman tehtävärasteilla oli kerhoille sovellettavissa olevaa ohjelmaa.

Korun askartelu

Luonnonmateriaaleista saa tehtyä mitä erilaisempia juttuja. Lasten kanssa voidaan ensin yhdessä kerätä käpyjä ja oksia, jotka kuivuvat seuraavaksi kerhokerraksi. Näistä askarrellaan koruja sitoen ne kiinni juuttinaruun. Koristeluun voi käyttää esimerkiksi kiilleliimoja ja huopakangasta. Oiva vinkki myös ekologiseksi joululahjaksi!

Syksyn värit

Vielä ehtii tarkastella syksyn värejä, vaikka lehdet ovatkin puusta tippuneet. Tämän voi tehdä esimerkiksi rautakaupasta saatavien maalivärikarttojen avulla. Ulkoa etsitään värien eri sävyjä ja käydää yhdessä läpi, mitä löytyi ja ovatko värit ihmisen aikaansaamia vai luonnon itsensä värejä.

Eläinten aloittaessa talveen valmistautumisen on hyvä aika tehdä myös suojaväriharjoitus. Ohjaaja piilottaa ympäristöön eri värisiä langan pätkiä, esimerkiksi ruskeaa, punaista, keltaista, sinistä, vihreää ja valkoista, kutakin 10 kappaletta. Lapsille annetaan esimerkiksi 10 minuuttia aikaa etsiä lankoja ja sen jälkeen lasketaan, kuinka monta kutakin väriä löytyi. Harjoitus havainnollistaa hyvin suojavärejä.

Keskusteluilta ympäristökasvatuksesta kiinnostuneille Helsingissä

2008-11-11T06:35:00.000-08:00

Keskusteluilta ympäristökasvatuskyselyn tuloksista
Keskiviikkona 19.11. kello 15 alkaen Kepan Aurinkotilassa

Aikovatko koulut ja kunnat panostaa kestävän kehityksen kasvatukseen? Tuntevatko koulut Vihreän lipun? Miksi ympäristöohjelmia ei ole enempää kouluissa? Kiinnostaako kuntia maksaa ulkoisten tunnusten aiheuttamat kulut?

Keväällä 2008 tehtiin peruskouluille ja lukioille kysely ympäristökasvatuksesta. Samaan aikaan tehtiin oma kyselynsä kuntien koulutoimenjohtajille. Pohjana kyselyille oli kestävän kehityksen kasvatuksen strategiat. Kyselyn toteuttamiseen saatiin ympäristöministeriöltä hankerahaa. Raportti tuloksista valmistuu syksyn aikana ja julkaistaan netissä.

Kyselyn tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa meitä ympäristökasvattajia suuntaamaan työtämme parhaalla mahdollisella tavalla. Kysely myös kertoo, missä tilanteessa Suomen koulut ovat tällä hetkellä. Tuloksista voi myös saada ideoita omiin jatkotutkimuksiin.

Jotta tuloksista olisi meille kaikille eniten iloa, olisi niiden merkitystä syytä pohtia yhdessä. Kutsuisinkin kaikki kiinnostuneet kuuntelemaan tutkimuksen tuloksia ja yhdessä keskustelemaan asioista.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot ma 17.11. mennessä Saara Susiluomalla, saara.susiluoma@luontoliitto.fi, 041-4620184

Tilaisuuden järjestää Suomen ympäristökasvatuksen seura ja T:mi Saara Susiluomay

Syksyinen kerhoretki Harakan saareen

2008-09-24T00:40:00.000-07:00

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri järjestää kerhoilleen erilaista toimintaa kerhokauden aikana. 23.9. suuntasimme retkelle Helsingin edustalla sijaitsevaan Harakan saareen, josta löytyy mm. luontopolku ja luontotalo. Retkisää oli otollinen ja saimme nauttia kauniista, kirkkaan aurinkoisesta ja lämpimästä syyspäivästä merenrannalla. Lapsille retki oli seikkailua alusta loppuun, kun matka koululta saareen tehtiin bussilla, ratikalla ja veneellä.

Saaressa nautimme eväiden syömisestä aurinkoisessa säässä ja suuntasimme sen jälkeen rantakallioille ötökkäpurkit mukanamme. Vesilammikoista löytyi mm. vesikirppuja, malluaisia ja katkoja.

Saaressa liikuttiin kallioillakin merkittyjä polkuja pitkin, mitään ei saanut ottaa mukaansa eikä kasveja repiä, sillä saari on luonnonsuojelualuetta.

Ötököitä tutkimassa.

Lintupiilossa ihailtiin katossa olevaa linnunpesää ja ohi uiskentelevia sinisorsia.

Kerhoille järjestetään myös jatkossa retkiä ja tapahtumia. Tervetuloa mukaan! Myös muiden piirien ja lasten kanssa toimivien kannattaa hyödyntää tällaisia mahdollisuuksia.

Aurinkoista syksyä kaikille!

LASTEN SATUMETSÄ -retki Helsingin Haltialassa

2008-09-18T01:32:00.000-07:00

Su 28.9. klo 10-13.

Miltä tuoksuu syksyinen metsä? Keitä aarnimetsän kätköissä piileksii? Lapsiperheiden metsäretkellä ihastellaan syksyisen metsän värejä, opetellaan tunnistamaan erilaisia puita ja kuunnellaan metsän ääniä. Retkellä kuljetaan ulkoilureittejä pitkin, joten mukana voi kulkea rattaillakin.

Retkelle lähdetään Paloheinän ulkoilumajalta, bussin 66 B päätepysäkiltä. Varaudu retkelle säänmukaisin varustein ja jalkinein. Mukaan voit halutessasi ottaa myös evästä.
Retket järjestää Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry (Helsy). Lisätietoa retkistä: Kaisa Hauru, järjestösihteeri p. 050 3011 633 ja helsy@sll.fi

Syysmyrsky - siilin arvoitus!

2008-09-10T01:20:00.000-07:00

Syksyn aikana Syysmyrskyillään taas! Syysmyrsky on perheille ja luontokerhoille suunnattu syksyinen tapahtuma, vastaava kuin Vainupäivät keväällä. Teema vaihtuu vuosittain.

Helsingissä tapahtuma on tänä vuonna Töölössä Nuorten luontotalolla (Mechelininkatu 36) lauantaina 25.10. klo 14-16 ja teemana on kaupunkiluonto. Tässä vinkkejä muille Luonto-Liiton piireillä sekä muille lastentoiminnasta kiinnostuneille, minkälaiseksi vastaavan tapahtuman voi ideoida. Rasti-ideoita voi toki hyödyntää esimerkiksi luontokerhoissa.

Syysmyrskyn kaikkien rastien ympärille rakentuu yhtenäinen tarina ja lapsien tehtävänä on ratkaista kaupunkiin kadonneen siilin arvoitus. Ensin lapset saavat kasvomaalaukset maastoutuakseeen ympäristöönsä. Sen jälkeen vuorossa on askartelurasti, jossa jokainen askartelee itselleen kierrätys- tai luonnonmateriaaleista jonkinlaisen taikaesineen, joka auttaa tehtävän suorittamisessa.

Seuraavaksi suunnataankin herkistämään aisteja aistirastille, jossa opitaan suojaväreistä ja tunnustelulaatikoiden avulla vastakohdista (esimerkiksi pehmeä - kova). Tämä jälkeen jokainen käpertyy luontokoloon kuuntelemaan ympäristön ääniä ja laskemaan montako luonnonääntä ja ihmisen aiheuttamaa ääntä ympärillä kuuluu. Tällä rastilla lapsille annetaan mukaan luupit tutkimusvälineiksi loppurastiradan ajaksi.

Luuppien kanssa lähdetään tunnistamaan pihalta numeroituja kasvi- ja eläinlajeja. Tunnistetut lajit kirjataan sanaristikkoon ja kas kummaa, pystyriville ilmaantuu sana, joka paljastaa kadonneen siilin olinpaikan!

Sitten onkin aika lähteä tarkistamaan, onko siili kunnossa. Ja sieltähän siili löytyy ja palkitsee iloisena löytäjänsä pienellä yllätyksellä!

Tyytyväisenä tehtävän suorittaneet voivat suunnata buffettiin mehulle ja pullalle.

Iloista ympäristökasvatussyksyä kaikille!

Ympäristökasvatuksesta kiinnostuneiden tapaaminen Helsingissä 19.9.

2008-09-05T05:16:00.000-07:00

Tervetuloa Ympäristökasvatusryhmän tapaamiseen!

Tule mukaan ideoimaan millaista lasten- ja nuorten toimintaa Luonto-Liitossa syksyllä ja ensi vuonna tehdään. Luonto-Liiton Ympäristökasvatusryhmä kokoontuu 19.9. klo 16 eteenpäin Nuorten luontotalolla Helsingissä (Mechelininkatu 36). Jos tykkäät puuhata lasten ja / tai nuorten kanssa ja varsinkin, jos olet kerrankin kehitellyt mielessäsi ympäristökasvatustoimintaa, niin tule tähän tapaamiseen!

Kokouksessa suunnitellaan ja kehitetään seuraavia toimintamuotoja:
- Luontokerhotoiminta
- Luontoleirit
- Nuorten toimintaryhmät
- Nuorten leirit
- Luonto-Liiton moninaiset koulutukset (kerhonohjaaja, leirinvetäjä, lähettiläs yms.)
- Lasten ja nuorten tapahtumat
- Retket
- Lasten- ja nuorten nettisivut

Lisäksi tietysti ideoidaan uusia toimintamuotoja, jotta kaikki suomalaiset lapset ja nuoret saadaan arvostamaan ympäristöä ja toimimaan luonnon puolesta!

Hyvä olisi, jos ilmoittaisit tulostasi Kalle Ristikartanolle, puh. 040 554 1091 tai s-posti: kalle.ristikartano@humak.edu, niin osaamme varata kaikille riittävästi välipalaa. Osallistujille maksetaan matkakorvaukset.

Tapaamista edeltävänä päivänä 18.9. kokoontuvat Luonto-Liiton eri jaostot kehittämään yhdessä toimintaansa klo 18 alkaen ja tapaamisen jälkeisenä päivänä 20.9. kokoonnutaan suunnittelemaan Luonto-Liiton uutta luonnonharrastusmerkkiä. Osallistu ihmeessä kaikkiin kolmeen tapaamiseen!

Leikkejä ja harjoituksia metsään luontokoulu Ilvekseltä

2008-08-01T03:38:00.000-07:00

Luontokoulu Ilveksen sivuille on koottu oivallisia ohjeita metsään sopivista leikeistä ja (aisti)harjoituksista, joiden avulla opitaan ymmärtämään puun toimintaa, rakennetta ja vahvistetaan luontosuhdetta. Mukana on metsän aarteiden etsintää, puuhippaa, perinteinen puusokko, puhe puulle, pieniä tutkimuksia ja puhe puulle.

Erinomaista ympäristökasvatusmateriaalia on lainattu Joseph Cornellilta mukaillen ja muista lähteistä. Jokaiseen harjoitukseen on merkitty sopiva osallistujien määrä.

Rantaseuranta

2008-06-27T02:28:00.000-07:00

Kiva luonnonharrastusohjelma leirelle: käykää katsomassa miltä ranta
näyttää! Onko roskia, levää, mitä kasveja?

"Rantaluonto on tärkeä osa suomalaista luontoa ja monella tapaa ainutlaatuista: rannoilla maan ja veden luonto kohtaavat. Rantavyöhyke ja sen kasvillisuus suojaa vesistöä ravinteiden ja vesieliöille haitallisten aineiden kuormitukselta. Suomessa on meren rannikkoa yhteensä 46 000 kilometriä ja lähes 200 000 järveä ja lampea. Silti monet uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista ovat juuri rantojen lajeja.

Rantaseurannan tulokset kerätään syksyllä kokoon Luonnonsuojeluliittoon, ja niistä raportoidaan netissä. Seurannalla saadaan tärkeää tietoa Suomen meren ja järvien rantojen tilasta. " Lainaus SLL:n sivulta

Kuvitettu opas ohjeineen löytyy Luonnonsuojeluliiton sivuilta ja sitä on jokunen kappale myös tulossa Luonto-Liiton toimistolle.

Materiaali on aikuisjärjestömme Luonnonsuojeluliiton ja Partion yhteistyössä tekemää.

Näin teet vesiötökkätutkimusta lasten kanssa

2008-06-27T01:30:00.000-07:00

Näin teet vesiötökkätutkimusta lasten kanssa

Malva kertoikin näistä, mutta tässä vielä Saara Susiluoman tekemä helppo ohje. Aikaa menee helposti puolesta tunnista tuntiin, riippuen säästä ja lasten määrästä.

Tavoitteena tutkia ja ihailla rannan, lammikon tai muun vesistön elämää. Ötököiden lisäksi voidaan tutkia kasveja, veden laatua, kiviä, lintuja, kaloja ja kaikkea mitä eteen sattuu.

Muista, että ötököitä ei tarvitse lajilleen määrittää, jos löydätte sille edes ryhmän niin hyvä niin. Ja ötököiden pyydystäminan ja ihmettely on kuitenkin tärkeintä. Hauskat jutut jostakin löydetystä ötökästä ovat toki hienoja!

Tarvittavan välineistön voit lainata Luonto-Liiton luonnonharrastusvälineistöstä:

Jauhosihdit. Helppo lapsenkin pyydystää ötököitä eikä varmasti hajoa.

Valkoiset lautaset. Siitä on ötököitä hyvä tutkia.
Vesikiikari. Näkee kivasti veden alle.
Uimalasit yms. mahdollistavat veden alla katselun.
Luupit
Astia akvaarion tekemiseksi (lasia tai muovia)
Ötököiden määrityskaaviot (esim. Sinisiä arvoituksia ympäristöetsiväopas tai Karpalo-vihko)
Ötökkäkirjat

Tutkimuslakanat, jonka päälle voi perustaa tutkimusaseman, jolloin kaikkien on helppo muistaa mistä kirjoja yms. tarvittaessa löytyy.

Muita lajioppaita kannattaa ottaa mukaan, sillä ei koskaan tiedä mitä hienoa eteen tulee.

Rannassa lasten kanssa pyydystellään ötököitä, jotka kerätään lautasille tai yhteiseen akvaarioon. Ohjaajat auttavat ötököiden tunnistuksessa sekä innostavat tutkimiseen.

Lopuksi kannattaa ottaa yhteinen loppukeskustelu, jossa katsellaan mitä ollaankaan yhdessä löydetty. Ohjaaja kertoilee myös tietämänsä jutut löydetyistä otuksista.

Saara Susiluoma

Vesiötökkätutkimus

2008-06-18T03:18:00.000-07:00

– takuuvarma hittinumero kesäleirillä!

Lammikot ja rantavedet kuhisevat kalanpoikasia ja muita pieniä vesiötököitä. Niiden tutkiminen ja kahlailu rantavedessä on lapsista hauskaa pilvisenäkin päivänä.

Kalliolammikoiden, ojien ja lampien pikku otuksiin voitte tutustua yksinkertaisesti: Tarvitsette läpinäkyvän purkin, haavin tai teesiivilän ja vaalean ämpärin. Parhaita paikkoja ötökkäjahdille ovat rantaveden kasvitiheiköt ja kivikot.

Leirillä on myös hyvä tilaisuus syventää hiukan vesiötököiden tuntemusta. Varaa mukaan lajintuntemuslakana tai vesiötökkäkirja. Oppaita saat lainaan Luonto-Liiton toimistolta ja piirienkin kirjastoista löytyy ötökäntuntemusoppaita.

Rantavesien yleisimmät ötökät

Ojien, lammikoiden ja järven rantaveden yleisimpiä asukkaita ovat monet hyönteiset ja niiden toukat: vesimittari, vesiskorpioni, malluaiset ja päiväkorennon toukat. Yleisimpiä äyriäisiä ovat vesisiirat ja vesikirput. Myös kotilot, simpukat ja muita nilviäisiä löytää helposti. Kesän Sieposta voit lukea enemmän nilviäisistä!

Lisätietoa:
http://koti.mbnet.fi/joet/vesienpikkuelaimia.htm

Leikin iloa leireille

2008-06-17T00:55:00.000-07:00

Leireillä on hyvä olla varaohjelmaa varsinaisen ohjelman oheksi ja leikit toimivatkin hyvänä varasuunnitelmana. Monet lapset haluavat käyttää myös vapaa-aikaansa leikkimällä ja silloin on hyvä olla takataskussa muutama leikkivinkki. Vuodesta toiseen lapset innostuvat samoista leikeistä.

Tutustumiseen luontonimileikki on ehdoton ja se lienee kaikille Anni Apinoille ja Jani Jäniksille jo tuttu. Ryhmäyttämisessä toimii patsasleikki, jossa muodostetaan ensin pienet ryhmät. Sen jälkeen ohjaaja sanoo, montako kättä, jalkaa, peppua, päätä, nenää, korvaa, polvea tai muuta ruumiinosaa ryhmällä saa olla yhteensä maassa. Leikki kehittää lasten yhteistyötä, kun vaikkapa viiden lapsen pitää pähkäillä, miten heillä voi olla yhteensä vain kolme jalkaa maassa.

Hyvää täyteohjelmaa ovat myös eläimien arvausleikki ja happosade. Eläimen arvuuttelussa kunkin osallistujan selkään kiinnitetään lappu, jossa lukee jokin eläinlaji. Oma laji tulee arvata kyselemällä muilta kysymyksiä, joihin saa vastata ainoastaan kyllä tai ei. Selvittämällä näin esimerkiksi eläimen liikkumistavan, värin, ravinnon ja elinympäristön voi lopulta arvata oman lajinsa.

Happosateessa valitaan osallistujista kasveja, jotka menevät piiloon. Niitä lähtevät jonkin ajan päästä etsimään kasvinsyöjät ja heitä edelleen lihansyöjät. Viimeisenä kiinniottoon lähtee happosade, joka saa syödä kaikkia. Jokaiselle leikkijälle on kirjoitettu oma laji esimerkiksi lapulle rintaan tai pyykkipoikaan. Kiinniottajat ottavat kiinniotetuilta näiden laput ja lopulta happosateella pitäisi olla kaikkien osallistujien laput kerättynä. Tämä on takuuvarma hippaleikki ja opettaa samalla ravintoverkoista.

Monet perinteiset leikit, kuten solmu, tervapata ja erilaiset hipat ovat myös hyviä. Niistä voi myös tehdä erilaisia sovelluksia. Esimerkiksi ”Kuka pelkää mustaa miestä” –leikki tunnetaan Luonto-Liitossa paremmin versiona ”kuka pelkää kompostoijaa”. Vapaa-aikaa voi käyttää myös erilaisiin aistiharjoituksiin, kuten puusokkoon. Siinä parista toisen silmät sidotaan ja pari johdattaa hänet tunnustelemaan jotain puuta. Sitten palataan alkupisteeseen, otetaan side pois ja pitää arvata, minkä puun luona kävi.

Leikkejä keksiessä mielikuvitus on rajana ja myös ohjaajat nauttivat leikin ilosta.

Luontoleirien taika kestää

2008-06-16T00:31:00.001-07:00

Luonto-Liiton leirikesä on taas täydessä vauhdissa. Leirejä on ollut jo eri puolilla Suomea, mutta suurin osa on vielä edessä. Leireille tulee tänä vuonna taas paljon uusia lapsia ja ohjaajia, mutta myös paljon vanhoja tuttuja, jotka innolla palaavat leirielämään vuosi toisensa jälkeen.

Leirejä suunnitellessa monilla ohjaajilla ja erityisesti johtajilla saattaa olla korkeat tavoitteet ympäristökasvatuksen toteuttamiseksi. Itseään pitää muistuttaa kerta toisensa jälkeen, että lapset ovat tulossa pitämään hauskaa, nauttimaan luonnosta ja yhdessä olosta, joten on turha yrittää tuputtaa jotain todella kasvatuksellista. Leirien kohokohdat ovat useimmille uiminen ja vapaa-aika. Leireillä on toki silti ympäristökasvatukselliset tavoitteensa, mutta ne pitää saavuttaa kuin huomaamatta hauskasti leikin ja toiminnan kautta.

Esimerkiksi ötöiköiden tutkiminen on yksi yleisimmistä leiriohjelmista. Lapsia ei kuitenkaan pyritä opettamaan tunnistamaan eri lajeja ja niiden elinympäristöjä. Sen sijaan heille annetaan luupit, petrimaljat, ötökkäpurkit, haavit ja tunnistusoppaat sekä opastetaan hyvälle paikalle. Siitä alkaa elämysmatka ötököiden maailmaan ja jos lajit halutaan tunnistaa, tehdään se yhdessä tunnistusoppaiden avulla. Periaatteisiin myös kuuluu, ettei eläimiä vahingoiteta ja ne päästetään tarkastelun jälkeen vapaaksi. Monet leiriohjelmat syntyvät yhtä yksinkertaisista elementeistä. Hauskuus ja yhdessä tekeminen ovat avainsanoja. Pelkkä metsässä samoilu tarjoaa monilla lapsille uusia elämyksiä.

Monet Luonto-Liiton leiriläiset viihtyvät leireillä niin hyvin, että tulevat niille yhä uudestaan. Kun lastenleirit jäävät taakse, tulevat vuoroon nuortenleirit. Niiden jälkeen monet siirtyvät ohjaajiksi ja edelleen leirien johtajiksi. Kun aika alkaa näyttää siltä, että leirit on aika jättää taakse, on tunnelma haikea. Harva kuitenkaan katoaa leirikuvioista täysin, vaan seuraa leirien suunnittelua, kyselee kuulumisia ja antaa vinkkejä. Leireillä nähdään usein myös vieraina leirikonkareita, jotka haluavat tulla tunnelmoimaan. Luontoleirit ovat aivan oma kiehtova maailmansa, joka vie sydämet mennessään. Mieleen jäävät metsäretket, tikkupullan paisto, leikit ja pelit, yölliset supinat, vertaansa vailla oleva yhteishenki ja luonnon taika.

Terveisiä Vainupäiviltä!

2008-05-14T07:11:00.000-07:00

Eri puolilla Suomea järjestetään toukokuun aikana perheille ja kerholaisille suunnattu Vainupäivät-tapahtuma. Teemana on tänä vuonna lepakot ja salaperäiset yöeläimet. Helsingissä tapahtuma oli viime lauantaina, 10.5. Tavarat oli pakattu jo aiemmin valmiiksi ja lauantaina suuntasimme Vanhankaupunginlahden alueelle. Olimme jännittyneitä, sillä emme yhtään tienneet, paljonko uskaltaisimme odottaa ihmisiä paikalle.

Rastirata kulki pitkin Pornaistenniemen luontopolkua ja jo hieman ennen ilmoitettua ajankohtaa alkoi aloituspisteeseen kasaantua perheitä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana rasteilla olikin ruuhkaa, mutta kaikki sujui silti hyvin. Kasvomaalaus oli hitti rasteille lähtöä odotellessa. Kaiken kaikkiaan ehdimme laskea kahden tunnin aikana noin 50 kävijää. Sekä järjestäjät että osallistujat olivat iloisella tuulella ja saimme nauttia auringonpaisteesta, keväisestä lehtimetsästä ja merenrannasta.

Myyttirastilla vanhus ja Batman kertoivat tarinaa.

Kärppähipan iloa.

Sahanpuruista tehty ympäristötaideteos.

Tällaisia hauskoja ympäristökasvatustapahtumia kannattaa ehdottomasti jatkaa, ja seuraavaksi järjestetäänkin taas syksyllä Syysmyrsky ja ensi keväänä Vainupäivät uudella teemalla. Kaikki ympäristökasvatuksesta ja lastentoiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan ideoimaan ja toteuttamaan tapahtumia ja myös muuta toimintaa!

Luonnonkukkien päivä

2008-04-18T04:13:00.000-07:00

Kesä ja kukkaset lähestyvät!

Luonnonkukkien päivää vietetään tänä vuonna sunnuntaina 15.6. Luonnonkukkien päivän tavoitteena on kasviharrastuksen lisääminen sekä luontoelämysten tarjoaminen kaikelle kansalle. Luonnonkukkien päivää järjestää yhteisvoimin kymmenkunta järjestöä ja organisaatiota.

Luonnonkukkien päivänä on järjestetty perinteisesti 90 opastettua kasviretkeä eri puolilla Suomea. Retket ovat parin tunnin mittaisia ja ne ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. Tänä vuonna Luonnonkukkien päivän retkillä pyritään ottamaan myös lapset ja perheet entistä paremmin huomioon. Luonnonkukkien päivän retket löytyvät toukokuussa osoitteesta: www.sll.fi/luonnonkukat.

PS. Voit itsekin ilmoittautua Luonnonkukkien päivän oppaaksi aina 30.4. asti!
Oppaaksi ilmoittaudut helpoiten lomakkeella, joka löytyy osoitteesta: www.sll.fi/luonnonkukat.

Sivun kuva: Kimmo Härjämäki

Ohjaajien parhaat ideat nettiin!

2008-04-11T06:15:00.000-07:00

Jaa ideasi muiden kerhon- ja leirinohjaajien kanssa!

Kaikilla lasten ja nuorten parissa työskentelevillä on omia ohjelmanumeroita ja –ideoita, jotka on hyväksi koettu ja testattu. Lähes kaikki kaipaavat myös uusia ideoita. Nyt pistetään ideat ja ohjelmanumerot kiertoon Internetissä!

Kirjoita hyväksi kokemasi ympäristökasvatukselliset kerho- tai
leiriohjelmanumerot auki ja lähetä ne muiden iloksi vasta avattuun
Luonto-Liiton Ympäristökasvatusohjelmapankkiin. Ohjelmanumeroita kokoaa Taru Pöysä: taru.poysa@students.turkuamk.fi.

Vainupäivät lähestyvät!

2008-04-11T06:08:00.000-07:00

Vainupäivillä tutustutaan lepakoiden ja salaperäisten yöeläinten elämään!

Luonto-Liiton Vainupäivä-tapahtuma on mainio tapa kerätä tuttuja ja tuntemattomia luontokerholaisia ja lapsiperheitä tutkimaan ja nuuskimaan luonnon vihertymistä. Vainupäivillä kierretään rastilta toiselle ja tehdään hauskoja tehtäviä, jotka johdattavat tämän vuoden teeman mukaisesti lepakkojen ja muiden salaperäisten yöeläinten maailmaan.

Vainupäivän ohjelmaan kuuluu mm. hippaleikkiä vauhdikkaalla kärppä-rastilla, lepakkoaskartelua, liito-oravan elämään tutustumista sekä kuunnellaan pöllöjen ja muiden yön lintujen ääniä.

Tule mukaan järjestämään tapahtumaa!

Tapahtumaa ollaan jo järjestämässä viidellä paikkakunnalla: Turussa,
Helsingissä, Tampereella, sekä Jyväskylässä ja Oulussa.

Näihin työryhmiin ehtii vielä hyvin mukaan ja saa Vainupäivät järjestää muuallakin.
Luonto-Liiton lastentoiminnan suunnittelijalta, Malva Greeniltä
(malva.green@luontoliitto.fi tai (09) 68 444 245 / 044 045 8898) saa ohjeet
tapahtuman järjestämiseen sekä yhteystietoja jo toimiviin työryhmiin.

Tuo tai kutsu luontokerholaisesi Vainupäivään!

• Luontoseikkailu luontokerholaisille ja perheille.

• Tapahtuma on ilmainen.

• Pukeudu säähän sopivasti ja ota mukaan pienet eväät.

• Tervetuloa seikkailemaan!

Turussa
La 3.5. Ruissalossa (Lähtö tapahtuu klo 10 Tammenterhon luontokoulun edestä.)
La 3.5. klo 10–12.

Helsingissä
Vanhakaupunginkosken ympäristössä (Lähtö tapahtuu Vanhankaupunginkosken kävelysillalta.)
La 10.5. klo 14–16.

Tampereella
Pyynikkillä (Lähtö tapahtuu näkötornilta.)
Su 11.5. klo 15–17.

Jyväskylässä
Haukanniemessä (Lähtö tapahtuu Kortepohjasta, Wilhelm Schildtin kadun päästä.)
La 17.5.

Oulussa
Kuusisaaressa, Mahdollisuuksien torin yhteydessä.
La 17.5. klo 11–13.

Ympäristötaiteesta luontoleikeiksi

2008-04-11T04:42:00.000-07:00

Kirjoittaja: Kaisa Illukka

Ryömin lapsena lähimetsän kuusen alla ja näin siellä mustan kaiverretun metallilaatan. Olin häkeltynyt, vaikka saatoin lukea laatasta, että kuusi oli istutettu osana kansallista kampanjaa vuosikymmeniä aiemmin ja kilpi oli asetettu tästä muistuttamaan. Tuntui silti, etteivät kuusi ja metsikkö olleet enää entisiään jännittävän laatan vuoksi.

Taiteen käsite ei ole kovin vanha, siksi alunperin todennäköisesti rituaalikäyttöön luotujen luolamaalausten nimittäminen kuvataiteeksi on enemmänkin määrittelyä nykyihmisen käsitteiden kautta. Toisaalta luonnon ja taiteen (esteettisessä ja kohottavassa) kokemisessa on nähty paljon yhtäläisyyksiä. Taide voi myös vaikuttaa kulttuuriseen luontosuhteeseen merkittävästi; maiseman käsite ’keksittiin’ vasta maisemamaalausten myötä ja sittemmin siitä on tullut keskeinen luontosuhdekäsite.

Eräänlaista ympäristötaidetta (siis ympäristöön sijoitettua tai ympäristöä muokkaavaa esteettistä toimintaa) ovat ihmiskunnan historiassa kalliomaalausten lisäksi olleet myös puutarhataide (muotopuutarhat), julkiset veistokset ja veistospuistot sekä maisemasuunnittelu. Nykyisin ympäristötaiteella on kuitenkin tarkoituksellinen ja erityinen suhde ja sidos paikkaansa (tai se voi jopa olla paikka), se ei toisin sanoen ole siirrettävissä ilman, että teos muuttuu olennaisesti.

Ympäristö- ja taidekasvatuksen yhteisiä pyrkimyksiä ovat mm. herkkyyden ja aistimisen lisääminen suhteessa ympäristöön, kokemuksellisen tiedon lisääminen sekä erilaisten näkökulmien avaaminen. Lisäksi ”yhdessä tekeminen” luonnon kanssa sekä maanläheisyys ja konkreettisuus on nähty tärkeinä luontosuhteen vahvistajina.

Lähestymistapoja

Julkinen, yhteinen tila ja suhde paikkaan (sekä kaupunki- että luontoympäristössä). Teoksen kolmiulotteisuus ja tilallisuus. Muutos, prosessi ja tapahtuma eli suhde aikaan: ruoho kasvaa, ilman lämpötila vaihtelee... (vrt. pysyvyyteen tähtäävät, restauroitavat teokset) Liike. Moniaistisuus. Osallistuminen. Edellä lueteltuja lähestymistapoja on käytetty ympäristötaiteessa viime vuosikymmeninä.
Henkilökohtaisesti olen pitänyt monesti sellaisista teoksista, jotka ovat nostaneet ympäristöstä esiin jotakin, mikä tavallisesti jää huomaamatta (esimerkiksi Maaria Wirkkala nosti valolla Helsingin kerrostalojen yläseiniä teoksessaan Sokea seinä). Tunnettu brittitaiteilija Andy Goldsworthy (ks. linkki) on puolestaan luonut uransa tekemällä yllättäviä esteettisiä yksityiskohtia, veistoksia tms. ympäristöön. Ne herättävät aisteja, näyttävät paikan uudessa valossa, luovat muistijäljen ja siten suhteen paikkaan (luontoon, ympäristöön). Tapaamme katsoa maisemaa ovat kysyneet mm. Robert Smithson ja Nancy Holt tuomalla kulttuuriartefakteja – peilejä ja näkymää kehystäviä putkia - luontoon.

Erityisesti 60-luvulla Yhdysvalloissa taiteilijat jättivät kliinisinä pitämänsä taidegalleriat ja suuntasivat erämaihin toteuttamaan valtaisia taiteellisia maanmuokkausoperaatioitaan. Maata ja maastoa käytettiin kuin veistosmateriaalia ja taiteilijat jättivät teoksellaan voimakkaan merkin ja jäljen maahan. Voidaan sanoa, että suureellisena asenteena oli käyttää maailmaa maalauspohjana ja materiaalina, mitä on myöhemmin myös kritisoitu (esim. Smithsonin Spiral Jetty ja Michael Heizerin Double Negative). Toisaalta maisemanmuokkaustaidetta on käytetty toisinkin esimerkiksi luomalla ”vaihtoehto” urbaaniin ympäristöön tai maisemoimalla vanha kaatopaikka. (Agnes Denesin vehnä- ja puupellot).

Ympäristötaide ei ole vain maiseman tai luonnon muokkaamista tai sinne tehtyjä veistoksia, vaan myös eleitä ja tapahtumia. Englantilaiset Richard Long ja Hamish Fulton ovat tehneet kuuluisia teoksiaan kävelemällä pitkiä maastotaipaleita ja dokumentoimalla näitä reittejä ja polkuja mm. valokuvaamalla (jotta yleisö näkisi edes osan näistä ”taidekävelyistä”). Long on tehnyt myös suoria viivoja kävelemällä erilaisiin maisemiin (ks. Longin kotisivut, linkki löytyy tämän jutun lopusta). Näissä on ollut kyse myös jonkinlaisesta meditatiivisesta maailmasuhteesta.

Agnes Denesin teoksissa puolestaan korostuu paitsi maiseman materiaalinen työstäminen myös prosessi: vehnä- ja puupellot kasvavat ja muuttavat maisemaa ajan myötä. Sosiaalis-ekologisesta prosessista on ollut kyse jo edesmenneen käsitetaiteilijan Joseph Beuysin teoksessa 7000 oaks, joka on pitkäaikainen prosessi, jossa ihmiset eri paikoissa kokoontuvat istuttamaan tammia talkootyönä. Ympäristötaide voi olla myös suoraviivaisen ekologista. Tällainen teos on mm. Mel Chinin kuuluisa Revival Field, jossa taiteilija on istuttanut aidatulle, saastuneelle alueelle kasveja, jotka puhdistavat maata raskasmetalleista.

Luonnonhistoriaa nyky-ympäristöön on tuonut esille Tuula Närhinen, jonka teos on nähtävissä Helsingissä Aleksanterinkadun ylittävänä pronssilinjana, johon on kaiverrettu Kluuvinlahden (eli samalla paikalla aiemmin sijainneen merialueen) muinaisten lajien eli paikalta löytyneitten fossiilien nimiä. Ympäristötaiteen ei tarvitse olla suureellista, esimerkiksi juuri Tuula Närhisen kotisivuilta voi lukea mielenkiintoisista pienieleisistäkin teoksista, mm. tuulipiirtureista ja kasviväriuutteista, joita tehdessään taiteilija lähestyy jo luonnontieteilijää.

Muistutus!

Ympäristötaiteen yhteydessä on syytä muistaa myös joitakin käytännön asioita kuten jokamiehen oikeudet ja maanomistajan lupa, mikäli luonnonmateriaaleja käytetään ja teos halutaan jättää maastoon lyhyeksi tai pitemmäksi ajaksi. On myös hyvä kiinnittää huomiota jo suunnitteluvaiheessa teoksen kiinnitykseen ja säänkestävyyteen (mikäli kestävyyttä halajaa). Lisäksi teoksen materiaalivalinnassa kannattaa miettiä ympäristöystävällisyyttä (maatuvuus, voiko olla haitaksi eläimille), tai ainakin varmistaa se, että joku huolehtii ja ottaa vastuun teoksesta tai että se puretaan asianmukaisesti.

Vinkkejä kerhonohjaajille: Mitä voisi tehdä pihalta tai lähiluonnosta löytyvien luonnonelementtien ja –materiaalien kanssa?

Ranta: hiekkakuviot, kiviasetelmat (ks. linkki Andy Goldsworthy)
Lammikko: risuista taivutellut kuvajaiset, veden kuvajaisen kanssa leikkiminen, vedessä kelluvat lehtiasetelmat (ks. Andy Goldsworthy)
Kalliot: kalliomaalaukset (”pyhät paikat ja vesireitit”), huom. vesiliukoinen ja ohut maali! Miniatyyrimaailmat (maahisen, hiiren tms. maailma) koloihin
Puut ja pensaat: koristeltu puu, pihlajanmarjanauhat, tuulikanteleet puunpalasista, välkehtivät jutut, itsetehdyt tuulenpesät ja risupallot, tuulipiirturit
Ruohikko: lehtiasetelmat, kulmikkaat piirrokset ruokojen avulla
Kukkaniitty: asetelmat ja kuviot erivärisistä kukista (ks. Andy Goldsworthy)
Kaislikko/ruovikko: sidotut ruokokimput, ruoko on myös käyttökelpoinen askartelumateriaali
Merenranta: merelle lähetetyt kelluvat jutut, esim. lehtiveneet ja kukkaseppeleet
Kaupunkiympäristö: ajankohtaista kaupunkiympäristökysymystä kommentoiva teos tai ele

Materiaaleja:
Risut, lehdet, kepit, kävyt, muta (mutamaalaus), kivet (kivivärikartta)...
Lumi ja jää (veistokset)
Roskat (roskaveistos)
Pihavalo/katuvalo (mitä valo rajaa; valokeila vs. pimeys)
Sää: sade, pyry, räntä, pilvet, tuuli

Lisämateriaaleja:
Outo tavara (millaisia rinnastuksia sen avulla voi luoda luontoon)
Valo: Valaistu yksityiskohta (vaatii tosin esim. taskulampun)
Naru: rajattu yksityiskohta
Kaukoputki jolla näkee johonkin kauempana olevaan yksityiskohtaan
Peili (näyttää jännittävältä luonnossa; asentoa vaihtamalla peili näyttää eri asioita)
Valkoinen kangas tai pahvi: odotetaan mitä sen päälle kertyy tai mitä jälkiä jää jonkun ajan kuluessa (ts. luonnon tekemä taideteos)
Kirkkaanväriset muistilaput maisemassa: kiinnittävät huomion, etäisyyksien leikki, mihin asti katse yltää, ympäristöstä tulee vähän epätodellisen oloinen: kuka näitä lappuja on ripotellut...

Prosessit
• Sulava jääfiguuri
• Kasvava teos, muuttaa muotoaan (esim. kehyksensä yli kasvava kasvi)
• Liukenevasta materiaalista tehty teos
• Varjon siirtyminen
• Auringon haalistavuus
• Kertyvyys: lumi- ja vesisade
Historia, aika
• Tulevaisuuden aavistus, esim. merenpinnan nousu
Teot
• Siivousperformanssi (huom. ”Esteettinen ulottuvuus”...)
• Tuulipiirturi: kiinnitetään tussi tuulessa heiluvaan puunoksaan tai pensaanhaaraan, pidetään kärjen alla paperia ja katsotaan millaista jälkeä tuuli piirtää kynän avulla paperille (ks. linkki Tuula Närhinen)
• Tuulessa lennättäminen, tuulen viemää
• Hiekkaan piirtäminen
• Vedellä piirtäminen, piirrosten haihtuminen
• Suoran viivan käveleminen
• Piirretään lähialueen kartalle suora viiva joka pyritään sitten kävelemään (suoraan) maastossa. Tai piirretään kartalle ympyrä, jonka sisällä kävellään esim. kaikki joenpenkat tai muut sovitut kohteet
Minä maisemassa
• hiekkaan, lehtiin, lumeen osittain hautautuneena
Ääni, musiikki

Nettilinkkejä:

Seuraavilta sivuilta löytyy kattava valikoima kansainvälisiä ympäristötaiteilijoita:
www.earthworks.org
www.greenmuseum.org
www.the-artists.org/movement/Land__Environmental.html

Robert Smithsonin kotisivut: www.robertsmithson.com
Richard Longin kotisivut: www.richardlong.org
Ja erityisesti suosittelen Andy Goldsworthyn sivuja, niiltä saa eniten vinkkejä (valitse etusivulta vasemman laidan valikosta ’Browse the catalogue’, jonka jälkeen teoskuvia voi katsella aiheen, materiaalin jne. mukaan): www.goldsworthy.cc.gla.ac.uk/

Huikeita klassikoiksi muodostuneita ympäristötaideteoksia Christolta ja Jeanne-Claudelta: www.christojeanneclaude.net
Agnes Denesin vehnäpelto Manhattanilla:
www.bravinlee.com/artists/denes/images/Denes-Comp-Wheatfield-web.jpg
ja Denesin puuvuori:
www.bravinlee.com/artists/denes/images/TM-Double-Image-1.jpg

Suomalaista ympäristötaidetta: www.environmentalart.net
Tuula Närhisen kiinnostavia teoksia seuraavissa linkeissä:
www.harakka.fi/narhinen (eläinten näkökulmaa ”simuloivat” kamerat, erittäin hauskoja!)
www.harakka.fi/2000/lansituuli/tuula (tuulipiirturit - hauska idea sovellettavaksi)

Kevätseurantaa luontokerhoissa

2008-04-11T03:45:00.000-07:00

Luontokerhoissa kannattaa seurata kevään heräämistä säännöllisesti. Milloin ilmestyvät ensimmäiset leskenlehdet? Vihertääkö koivu jo? Näkikö joku kerholainen leppäkertun kivellä tai nokkosperhosen lentelemässä?

Kerhopaikan pienessä lähimetsässä tai puistossa on hyvä tarkkailla kevään heräämistä. Myös koulun piha muuttuu kevään myötä. Kekomuurahaiset alkavat taas kantaa neulasia ja rakentaa kekoaan. Koivuihin ilmestyy silmut ja ojissa on sammakonkutua ja myöhemmin nuijapäitä. Luupit ovat oiva väline kevään merkkien lähempään tarkkailuun ja saavat lapset innostumaan kasvien yksityiskohtien näkyessä, muurahaisen kasvaessa jättiläiseksi ja kivien muuttuessa jäävuoriksi.

Kerholaiset voivat piiloutua omiin luontokoloihinsa ja tarkkailla sieltä hiljaa kevättä. Jos vaikka siili uskaltautuisi liikkeelle, leppäkerttu laskeutuisi olkapäälle tai nokkosperhonen liihottelisi ohi. Kevät on hyvää aikaa herkistää aistinsa ja pysähtyä tarkkailemaan luontoa. Lajien ohella kerhoissa voidaan tutkia esimerkiksi luonnon tuoksuja, värejä ja erituntuisia pintoja.

Luonto-Liiton kevätseurantaan kuuluvat lajit löydät internetsivuilta: www.luontoliitto.fi/kevatseuranta. Kevätseurantakortteja voi tulostaa kevätseuranta-sivuilta tai tilata lomakkeet kerhon käyttöön Luonto-Liitosta. Lomakkeisiin jokainen voi merkitä, milloin mikäkin laji on nähty ja kuinka runsaslukuisena.

Havaintorikasta kevättä!

Kirjoittaja on Terhi Niinimäki joka toimii Luonto-Liiton Uudenmaanpiirin lastentoiminnan koordinaattorina.

Tule mukaan Luonto-Liiton ympäristökasvatustoimintaan!

2008-04-03T03:13:00.000-07:00

Luonto-Liitossa aloitti vuodenvaihteessa työnsä Ympäristökasvatusryhmä, jonka puitteissa Liiton vapaaehtoistoimijat, kuten kerhojen ja leirien vetäjät, voivat yhdessä suunnitella ja järjestää ympäristökasvatusta paikallisesti ja valtakunnallisesti. Ryhmän toimenkuva on varsin laaja sisältäen muun muassa Luonto-Liiton leirit, kerhot, nuorten toimintaryhmät, lasten ja nuorten tapahtumat sekä edellisiin liittyvät koulutukset.

Ympäristökasvatusryhmä toimii yhteistyössä Luonto-Liiton lastentoiminnan suunnittelijan kanssa ja ryhmän puheenjohtaja edustaa ryhmää Luonto-Liiton liittohallituksessa.

Vaikka toimenkuva on laaja, on Ympäristökasvatusryhmän toiminta ainakin alkuvaiheessa ollut kuitenkin osallistujiensa kokoista. Lähtökohtana on ollut osallistujalähtöisyys: niitä projekteja on viety eteenpäin, joista ihmiset ovat olleet kiinnostuneita. Tänä keväänä merkittävin projekti on toukokuussa eri paikkakunnilla järjestettävien Vainupäivätapahtumien järjestäminen. Muita työn alla olevia projekteja ovat kevään koulutusten järjestäminen,
Kerhokansion uudistaminen, Ympäristökasvatusohjelmapankin kokoaminen, sekä kerho- ja nuorten toiminnan kehittäminen.

Koska Ympäristökasvatusryhmän toiminta tulee näillä näkymin olemaan projektiluontoista, ei koko ryhmän kokoavaa tapaamista ole suunnitteilla. Eri projektien puitteissa tapaamisia järjestetään tarpeen mukaan ja toki ryhmäläiset tapaavat toisiaan muissa Luonto-Liiton tapahtumissa.

Kaikki ympäristökasvatuksesta kiinnostuneet Luonto-Liiton jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita mukaan ryhmän toimintaan. Ryhmä tarjoaa mahdollisuuksia toteuttaa omia ja yhteisiä projekteja yhdessä muiden aktiivien kanssa. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä ryhmän puheenjohtajaan Kalle Ristikartanoon, s-posti: kalle.ristikartano@humak.edu tai puh. 040 554 1091.

Kerro ideasi kerho- ja nuortentoiminan kehittämiseksi!

Luonto-Liiton Hampaankolo-keskustelufoorumilla voit tuoda muiden tietoon ideasi ja näkemyksesi Luonto-Liiton kerho- ja nuortenryhmätoiminnan kehittämiseksi. Keskustelua seuraa muun muassa Luonto-Liiton liittohallituksen ”ympäristökasvatusministeri”, joten toimivat ideat päätyvät varmasti tavalla tai toisella käyttöön. Löydät keskustelun osoitteesta: www.luontoliitto.fi/hampaankolo -> Ympäristökasvatus & luontokerhot.

Kalle Ristikartano
p. 040-554 1091,
kalle.ristikartano@humak.edu.

Kerhot tekemään norppia!

2008-01-30T23:39:00.000-08:00

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri kutsuu Luonto-Liiton kerhot norppaltalkoisiin!

Suojelutoimista huolimatta Saimaannorpan kanta on ollut viime vuosina laskussa. Norppia on nyt 270 yksilöä. Norppia uhkaavat verkkokalastus ja muuttuva ilmasto; lauhat ja lumettomat talvet vaikeuttavat norppien pesintää.

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri kokoaa näyttelyä saimaannorpasta. Tarkoituksena on kertoa ihmisille norpansuojelusta. Näyttely kiertää ensi vuoden aikana viidellä paikkakunnalla keväästä lähtien. Näyttelypaikkakunnat ovat Lappeenranta, Puumala, Mikkeli, Rantasalmi ja Imatra.

Näyttelyyn tulee tekstiiliteos, jonka toteuttamiseen tarvitaan Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton jäsenistön apua. Tavoitteena on saada teosta varten maaliskuun loppupuolelle mennessä 400 kpl pientä norppaa, jotka on tehty jostain tekstiilimateriaalista. 400 saimaannorppaa on myös norpan suojelutyön tavoite vuoteen 2020 mennessä.

Norppien askartelu on mainio lasten ja perheluontokerhojen askarteluillan teema ja kuka tahansa muukin voi osallistua norppien tekoon. Pääasia on, että niitä tulisi eri puolilta maata eri-ikäisiltä ihmisiltä. Tällöin kukin norppa on oma persoonansa ja jokaisella Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton jäsenellä on mahdollisuus osallistua teoksen tekoon saimaannorpan suojelun hyväksi.

OHJEET

Tavoitteena on saada tekstiiliteokseen 270 saimaannorppaa kuvaamaan norppien nykytilannetta. 130 jäävät odottamaan tavoitteen toteutumista; yhteensä siis 400 saimaannorppaa.

Materiaali:
Materiaalin tulee olla jotain tekstiiliä: kangasta tai lankaa, mieluiten kierrätysmateriaalia. Esim. vanha farkun lahje soveltuu tarkoitukseen hyvin. Materiaalia voi muokata haluamallaan tavalla esim. tusseilla, maalaamalla, ompelulla tai kirjonnalla.

Koko ja muoto
Norpan koon tulisi muodosta riippuen olla maksimissaan noin 6 x 15 cm tai 8 x 12 cm. Yksi tapa on käyttää pohjana SLL:n logoa, mutta myös muunnäköiset ja –muotoiset norpat ovat tervetulleita. Mielikuvituksen ja luovuuden käyttö on toivottavaa, mutta tässä on joitain tuntomerkkejä oikeasta saimaannorpasta:
- väri on yleensä eri asteisen harmaa, mutta myös ruskeita tai lähes mustia norppia esiintyy
- norpan erottaa muista hylkeistä nahassa olevien vaaleiden kiehkuroiden perusteella
- kuutin karva on vaalean harmaa

PALAUTUSAIKA- JA PAIKKA

Liitä jokaiseen norppaan tekijän nimi, paikkakunta ja halutessasi ikä.

Saimaannorpat pitää toimittaa 20.3.2008 mennessä osoitteeseen

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry
Katariinantori 6
53900 Lappeenranta

Lisätietoja:
Aluepäällikkö Kaarina Tiainen
puh. 050 – 530 3270
saimaa@sll.fi

Lisätietoja saimaannorpasta löytyy mm.
www.sll.fi/luontojaymparisto/monimuotoisuus/saimaannorppa

Kaarina Tiainen

2008-01-20T11:28:00.000-08:00

Talviravintoketjut

Tavoite: Leiriläiset muistavat ravintoketjujen merkityksen ja vahvistetaan ajatusta luonnon itseisarvosta: kaikkia eläimiä ja kasveja tarvitaan. Leiriläiset oppivat havaitsemaan eläinten jälkiä talviluonnossa ja tuntevat talvisen metsän mukavan tutuksi peuhaamisympäristöksi.

Kesto: noin pari tuntia
Paikka: Metsä josta löytyy sopivasti piilopaikkoja ja jossa on turvallista juosta.
Ohjaajat: Vetäjä ja jälkien etsimisessä kolme ohjaajaa ryhmien mukana.
Tarvikkeet: pienet ea-pakkaukset, punaista lankaa, jälkikirja voi olla, roolivaatteet, kukkopilli

Puvut 19 kpl (löytyy Lupista)
4 x päästäinen, hiiri harmaa/ruskea
2 x jänis
1 x kettu
1 x susi
2 x haapa
2 x koivu
4 x kuusi
1x supikoira
1x kärppä
1 x ilves

Ulkona lähdetään etsimään jälkiä 30 min

- Useita villieläimiä on vaikea nähdä, mutta lähdetään etsimään todisteita niiden olemassaolosta. Katsotaan kuinka eteviä ja tarkkoja nuuskijoita olette!

Ympyröikää löytämänne jäljet, kakat ja syödyt oksat sekä kävyt punaisella langalla. Lähtekää ohjaajienne kanssa tutkimusretkelle! Kun ette enää löydä uusia jälkiä, keksikää tarina mitä paikalla on tapahtunut. Keitä siellä liikkui ja mitä ne tekivät?

Ohjaajat kirjaavat havaitut eläimet muistiin ja ohjelman jälkeen muistuttavat lapsia niiden kuvien tai piirrosten viemisestä havaintoseinälle.

Kun löydöt on tehty ja tarinat keksitty, kierretään yhdessä kaikkien neljän ryhmän havainnot ja tarinat läpi.

Muista palaute: kehuja tarinoista!

Ravintoketjut

- Katsotaan metsän kasvien ja eläinten riippuvuutta toisistaan tarkemmin. Metsässä kasvaa kasveja, kuten esimerkiksi puita. Jaan teistä kahdeksalle rooliasun, puuviitan tai paidan. Puut, olkaa ystävällisiä ja tulkaa kasvamaan riviin tänne viereeni.

- kasvinsyöjät syövät kasveja, kuten puita. Esimerkiksi jänikset syövät koivun ja haavan kuorta. (Näiden jälkiähän nähtiinkin) Myyrät ja hiiret syövät kuusenkäpyjen siemeniä. Talvella kun on vähän ruokaa, ne saattavat jyrsiä puiden runkoa. Jaan teistä kuudelle rooliasun, myyrän, jäniksen tai hirven.

- Myyrät, jänikset ja hirvi. Olkaa ystävällisiä ja menkää oman ruokanne luo.

- kasvinsyöjiä syövät pedot, kuten ketut (joiden jälkiä nähtiin), supikoirat ja sudet. Minulla on täällä yksi kettupuku ja yksi susipuku. Susi ja kettu menkää ravintoketjun päähän

- Koska jokainen kasvinsyöjä syö useita kasveja päivässä, kaikkein eniten metsässä on kasveja. Ympärillämmekin näemme eniten juuri puita, eikö niin?

- Kasveja on enemmän kuin kasvinsyöjia, joita taas on enemmän kuin petoja. Susi on ravintoketjun huipulla: se syö lähes kaikkia muita eläimiä. Niitä pitääkin olla paljon, jotta yksi susi saa ruokansa.

- Kasvit, kasvinsyöjät ja pedot. Ottakaa toisistanne kiinni: kädestä tai jos se ei ole vapaa niin hihasta.

- Onko kaikilla kiinni jostain? Nyt kasvit, puut kuolevat. Kun kuolette, menkää kyykkyyn ja nykäiskää kasvnsyöjiä kädestä. Kaikki jotka tuntevat nykäyksen hihassaan tai kädessään, kuolevat ja nykäisevät seuraavaa.

Kun kaikki ovat kyykyssä:

- Huomaatteko! Jokaisella kasvilla ja eläimellä on tärkeä paikkansa ravintoketjussa. Ne ovat riippuvaisia toisistaan ja siksi niitä tulee suojella.

Ravintoketjuleikki

- Seuraavaksi tutustutaan ravintoketjujen hurjaan menoon. Tämä leikki käydään useamman kerran ja kaikki pääsevät kokeilemaan erilaisia rooleja.

- Pysytään tämän kalliotasanteen alueella, ei mennä jyrkänteen lähelle eikä liian kauas. Ei kiivetä puihin. Eläinten selviytymisessä on monta sääntöä, joten kuunnelkaa tarkkaan.
- Lähteä saa vasta kun kaikki ohjeet on käyty läpi ja minä vihellän kukkopilliin.

Kuuset, koivut, haavat
Puut eivät voi liikkua, joten niiden on piilouduttava kasvinsyöjien nälkäisiltä katseilta. Voi etsiytyä paikkoihin, joissa on samanlaisia kasveja turvana. Ehkä kasvinsyöjä ei silloin huomaa juuri sinua. Alussa kasveilla on aikaa rauhassa etsiä sopiva piilo, kasvinsyöjien tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta kasvinsyöjät tulevat!

Kasvinsyöjät, jänikset, myyrät ja hiiret
- kun kasvit ovat piiloutuneet paikoilleen, lähtevät kasvinsyöjät etsimään kasveja. Kun kasvinsyöjä löytää ja syö kasvin koskettamalla sitä, kasvi palaa tälle paikalle.
- Jäniksellä suojaväri, käytääkää sitä hyväksenne.
Kasvinsyöjillä on aikaa etsiä ruokaa ennen kuin pedot tulevat. Petojen tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta pedot tulee!

Pienpedot: kettu ja supikoira
- kettu lähtee peliin mukaan kun kasvinsyöjät ovat saaneet aikansa temmeltää. Kosketuksesta saaliseläin joutuu pois pelistä. Punaruskea paita

Suurpedot: susi
- susi, metsästää kaikkia eläimiä. Peliin mukaan kun pienpedot ovat temmeltäneet hetken.

Leikin kulku
Ensin kasvit, jota piiloutuvat luontaisiin paikkoihin ja karhu menee talvilevolle. Kasvinsyöjät lähtevät etsimään ruokaa ja löytäessään syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä. Kukkopillin vihellys ja huuto. Kasvinsyöjät piiloutuvat ja pienpedot lähtevät saalistamaan. Tämä ilmoitetaan jollain merkillä tai huutamalla. Saatuaan kiinni eläimen ne syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä.
Kukkopillin vihellys ja huuto. Suurpeto lähtee saalistamaan ja syö kasvinsyöjiä ja muita petoja.
Loppumerkki on kolme pitkää kukkopillin vihellystä ja huuto, peli päättyy. Palataan takaisin. Voidaan ottaa pari kertaa uusiksi, jos lapset jaksavat. Syvä hanki voi tehdä leikkimisestä hankalaa ja raskasta. Tauolla henkeä vedettäessä voi johdatella keskustelua suojavärin ja piiloutumisen merkityksestä eläimille.

Käytön jälkeen muistanet kuivata ja korjata varusteet!

Helppoja vesitutkimuksia

2008-01-20T10:25:00.000-08:00

Tunnistatko sinilevän?

Kesän tullessa rannoille ilmestyvät erilaiset levät. Keväällä ei vielä sinilevää esiinny, mutta loppukesästä ja syksyllä sitä voi olla nähtävissä. Mutta tunnistatko sinilevän?

Tässä pari helppoa tapaa tunnistaa sinilevä kerhossa tai leirillä. Kaada leväistä vettä lasiin ja anna sen olla tunnin verran paikallaan. Jos veden pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, levä on sinilevää. Vaihtoehtoisesti kokeile levää kepillä. Jos levämassaa jää roikkumaan keppiin, se on jotain rihmalevää. Jos se taas hajoaa hiukkasiksi, se on sinilevää.
Omat levähavainnot kannattaa lähettää Merentutkimuslaitokselle, joka kerää havaintoja. Helpot ohjeet löytyvät Ympäristökeskuksen ja Merentutkimuslaitoksen sivuilta. Havainnot voi ilmoittaa Merentutkimuslaitokselle faksilla, sähköpostilla, kännykällä tai soittamalla ihan tavallisen puhelun.

Helpot ohjeet sinilevän tunnistamiseen ja leväesiintymän runsauden arviointiin.

Lähetä omat levähavainnot Merentutkimuslaitokselle!

Onko vesi kirkasta?

Veden sameuteen vaikuttaa vuodenaika, pelloilta ja pohjasta irtoavan maa-aineksen sekä levien määrä. Milloin vesi on kirkasta? Milloin se samenee?
Veden sameutta kuvataan näkösyvyydellä. Sen pitkäaikainen seuranta kertoo vesistön tilasta. Näkösyvyyden mittaus on helppo tehdä lähes missä tahansa rannassa, kerhossa tai leirillä. Veden sameuden vaihteluista voi hyvin raportoida vaikka paikallislehteen.
Näkösyvyyttä mitataan laskemalla narun päässä 20 cm halkaisijaltaan oleva valkoinen levy veteen ja katsomalla milloin se häviää näkyvistä. Levynä voi käyttää ämpärin kantta, joita saa vaikka koulun keittiöistä. Kannen alapuolelle kiinnitetään kivi painoksi ja naruun laitetaan merkit 10 cm välein.

Ohjeet näkösyvyyden mittaukseen ja levyn tekemiseen.

Talviohjelmia kerhoihin ja leireille

2008-01-20T10:09:00.000-08:00

Talviohjelmia kerhoihin ja leireille

Talven taikaa vihkossa kerrotaan lumesta ja jäästä, revontulista ja eläinten talvehtimisesta, jäljistä ja kansanperinteestä. Jokaisesta aiheesta löytyy taustatietoa sekä tekemistä, kuten erilaisia leikkejä ja tutkimuksia. Mukana on myös aisti- ja herkkyysharjoituksia.

Saalistusleikki
Saalistusleikki on takaa- ajoleikki, jossa rooleja voidaan vaihdella esim. leikkipaikan mukaan. Leikissä on yksi saalistava peto ja loput leikkijöistä ovat saaliita. Mahdollisia peto- saalisyhdistelmiä ovat esimerkiksi kanahaukka ja peltomyyrät tai varpushaukka ja varpuset.
Kiinnisaadusta saaliista tulee uusi peto. Haukka voi myös kerätä saaliit pesäänsä. Tällöin leikin loppuvaiheessa saalistaminen on vaikeampaa, koska saaliseläimiä on enää vähän jäljellä. Saaliseläimet voivat suojautua haukalta muodostamalla esim. kolmen varpusen parvia, jolloin haukka ei voi pyydystää niitä. Parvi ei saa olla liian kauan yhdessä. Kun haukka on laskenut viiteen, parvessa olevien varpusten on liityttävä uuteen parveen.

Veistosnäyttely
Veistosnäyttely toteutuu parhaiten metsässä. Leikin ohjaaja kertoo, että tällä paikalla on suurten taiteilijoiden työpaja. Lapset saavat pienissä ryhmissä tehtäväkseen etsiä luonnosta veistoksia. Näitä voivat olla esim. lumen peittämät kasvit, oksat, kivet tai vaikkapa jääpuikot. Lapset miettivät kuka taiteilija veistoksen on luonut: onko se esim. Pakkasherra, Lumikuningatar vaiko Pohjoistuuli. Lapset nimeävät löytämänsä veistokset . Lopuksi järjestetään veistosnäyttely, jolloin kaikki ryhmät esittelevät löytönsä toisilleen.

Talven taikaa -vihko on Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemä.

Maakasvatusyhdistyksen Maakävelykansioista löytyy myös talvella tehtäviä maakävelyitä, joiden harjoituksia löytyy myös Talven taikaa -vihkossa. Jos haluaa tehdä oikeaoppisesti koko tunnin mittaisen maakävelyn, löytyy kansioista yksityiskohtaiset ohjeet. Kansioita voi lainata ainakin keskustoimistolta ja Lupin toimistolta. Voit myös ehdottaa piirin hallitukselle kansioiden hankkimista Maakasvatusyhdistyksestä.

Ympäristöetsiville löytyy Vihreät varjot -kirjan sivulta 86 talvioksamerkintä: metsästä merkataan 10 mahdollisimman erilaista lehtipuun oksaa ja yritetään arvata mitä puita ne ovat. Puut käydään tunnistamassa keväällä, kun lehdet ovat puhjenneet.
Heti tämän perästä löytyy lumijälkien selvittelytehtävä, joka sopii etenkin uuden lumen ja keväthankikeleihin.